Irtokarkkeja, suklaata, jäätelöä, sipsejä ja keksejä. Niitä söin ennen JOKA PÄIVÄ. Ihan tosi. Päivittäin piti saada vähintään edes yksi pieni suklaapatukka. Kunnes minulla meni hermot. Hermot itseeni. Herkuttelusta oli tullut todella paha tapa.

Havahduin yhtenä iltapäivänä siihen, kun napostelin 140 g :n Pätkis Mini Bites -pussia. Ensimmäiset viisi minttutryffelipalaa maistui suussasulavan täydellisiltä. Jatkoin yhä syömistä, vaikka minun ei enää edes tehnyt palavasti niitä mieli. Kunhan söin, koska pussi oli avattuna edessäni. Miksi aina piti syödä koko pussi tyhjäksi ähkyn uhalla? Niinkuin tälläkin kertaa. Mutta tämä kerta oli kuitenkin erilainen. Olin nimittäin päättänyt, että nyt saa riittää. Aioin pitää kahden viikon herkkulakon! 

Ensimmäinen viikko oli todella paha, jouduin sinnittelemään ja kamppailemaan itseni kanssa joka kerta kaupassa, koulussa, missä vain. Mutta jo toisen viikon jälkeen oloni oli jo ihmeen helpottunut. Muistan olleeni Kampin K-marketissa kassalla, katselin suklaapatukoita ja mietin, että nyt kun lakkoni on ohitse, pitäisikö ostaa palkinnoksi jotain. Sitten mietin asiaa uudestaan – miksi ihmeessä tekisin niin, kun ei minun oikeastaan tehnyt niitä mieli. Jatkoin lakkoa.

Seuraavaksi taisin havahtua, kun lakkoa oli kulunut kuukausi. Sitten yhtäkkiä olikin mennyt jo PUOLI VUOTTA. Joka päivä oli todella paljon helpompaa olla ilman herkkuja. Sain kyllä usein kuulla kavereilta vähän ”pilkkaavia” kommentteja, kun olimme esim. menossa leffaan, enkä ostanut muuta, kuin light limun. Tai kun olin jollain kylässä ja kieltäydyin pullasta. Mutta pikkuhiljaa kaverit ja perhe alkoivat ymmärtämään päätöstäni, hyväksyivät sekä lopulta kunnioittivat sitä.

Vuoden jälkeen tajusin, ettei kyse ollut enää pelkästä herkkulakosta, vaan uudesta elämäntavasta. Pikkuhiljaa vuosien varrella alkoi markkinoille tulla terveysherkkuja, mutta niitä sai vain harvoista paikoista. Tuli raakasuklaata, raakakakkuja ja erilaisia patukoita, joita aloin herkuttelemaan. Tajusin, että sain niistä aivan samanlaisen mielihyvän ja tyydytyksen, kuin esim. suklaasta, ja kaiken lisäksi nämä herkut olivat 100 kertaa terveellisempiä.

Olinko enää siis edes herkkulakossa, sillä herkun merkitys oli muuttunut. 

Nyt on mennyt viisi vuotta siitä, kun lopetin epäterveellisten herkkujen syömisen. En rehellisesti sanottuna muista enää, miltä normaali suklaa maistuu. En voisi kuvitellakaan syöväni irtokarkkeja tai edes pizzaa. Pärjään helvetin hyvin ilman, ja voin niin paljon paremmin, kuin ennen. En silti todellakaan ole ilman nautintoja, mitä edes kuvittelette :D, sillä tänä päivänä on yhä enemmän tarjontaa ja juurikin niitä terveellisimpiä vaihtoehtoja. Uskokaa, olen kokeillut lähes kaikkea, mitä markkinoilta löytyy. Olen käynyt melkein kaikissa kahviloissa, joissa tarjoillaan raakakakkuja tai muita vastaavia. Yksi paikka on tällä hetkellä kuitenkin vienyt sydämeni, enkä muualle mielellään mene, ellen ole Helsingin ulkopuolella.

Haluankin nyt, että juuri sinä ja tuttusi käytte tutustumassa siellä. Haastan siis kaikki kokeilemaan ja maistamaan terveysherkkuja, sekä miettimään, miksi valitsisit sen epäterveellisen täytekakkupalan, kun voit saada yhtä makean tai oikeastaan vielä paremman raakakakkupalan, jonka kehosi pystyy hyödyntämään.

Sitten itse aiheeseen, eli siihen paikkaan. Oon niin onnellinen, että se on vihdoin täällä – nimittäin Paulig Kulma. Se aukesi viime viikolla Kluuvin keskukseen, Aleksanterinkadulle. Vaikka nimi on Kulma, toteuttajana siellä kuitenkin toimii Pure Hero. Ja sehän on minulle jo ennestään hyvinkin tuttu, sillä paras kaverini Hansu on siellä töissä, mutta Turussa. Muistattekin ehkä, että olen siitä kirjoittanut, ainakin kesällä blogiin.

Puren raakakakut ovat taivaallisia ja pidin myös tosi paljon tuosta raakakaakaosta, jota en ollut aiemmin edes maistanut. Käyn Kulmassa monta kertaa viikossa, melkein joka päivä, joten ehkäpä siellä nähdään! 😉 Ps. Sieltä saa muutakin, en siis elä pelkillä kakuilla, hahah!

Nähdään mestoilla! <3