Tämä mies oli vanha tuttuni jo muutaman vuoden takaa. Olimme yhtenä kesänä juhlineet samassa porukassa pariinkin kertaan. Silloin kyllä katselin häntä, mutta mies itse ei vaikuttanut kiinnostuneelta, joten annoin vain olla. En halunnut lähteä tyrkyttämään itseäni, kun toisesta ei saanut selkeitä kiinnostuksen viboja.

Olimme olleet miehen kanssa Facebook-kavereita kuitenkin nämä vuodet ja toissa keväänä aloimme juttelemaan. Aluksi ihan muista asioista, mutta kun mies lisäsi uuden hyvännäköisen kuvan itsestään, oli minun pakko kehua sitä ja viedä keskustelu uusille raiteille. Selvisi, että hänkin olisi kiinnostunut minusta. Oli kuulemma katsellut kuviani aina silloin tällöin. Sanoi ettei ollut lähestynyt, koska ei uskonut mahdollisuuksiinsa. Silloin paljastin, että omasta mielestäni hän oli näyttänyt erittäin hyvältä jo silloin, kun ensimmäistä kertaa tapasimme. Minua alkoi harmittamaan, etten ollut jo aiemmin rohjennut lähestyä häntä. Kiinnostus olisi kuitenkin ollut molemminpuolista.

Aloimme tämän keskustelumme jälkeen viestittelemään tiiviisti miehen kanssa ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Olin juuri lähdössä pariksi viikoksi reissun ja minua harmitti, että näkemisemme viivästyisi. Asuimme eri kaupungeissa, vajaan tunnin ajomatkan päässä toisistamme. Mies oli yrittäjä ja hän teki ympäripyöreää päivää eikä yhteistä aikaa ollut helppo järjestää. Parhaat mahdollisuudet näkemiselle olivat kuitenkin viikonloput, jolloin hän monesti oli töissä myös. Olimme reissuni ajan yhteydessä päivittäin. Sain miehen laittamaan minulle itsestään selfietäkin, jopa kavereidensakin läsnä ollessa. Miehen oli tarkoitus tulla hakemaan minut kentältä, kun palasin takaisin Suomeen. Olin ihan töpinöissäni paluulentojen ajan, en malttanut millään odottaa, että viimein näkisimme kasvokkain kaikkien vuosien jälkeen. Viestittelymme oli reissuni aikana muuttunut jo hyvin intiimiksi. Mies ei ollutkaan kentällä vastassa eikä hän vastannut minulle, kun yritin tavoittaa häntä. Ehkä hän olisi vain vähän myöhässä? Ei ollut, hän ei vain tullut. Pääsin onneksi matkakumppanini kyydillä kotiin. Kun miehestä viimein kuului, sanoi hän syyksi isänsä joutuneen sairaalaan, eikä hän ollut muistanut ilmoittaa minulle. Toivottavasti tämä oli totta. Tekaistuksi syyksi se olisi vähän liian raju. Mutta kaikki mahdolliset tarinat on jo kuultu, niin koskaan ei voi tietää.

Meidän piti tämän lentokenttä-keissin jälkeen muutamaan otteeseen nähdä miehen kanssa. Olimme sopineet, että hän tulisi luokseni. Hänen oli kuitenkin huomattavasti helpompi liikkua luokseni autollaan Helsinkiin, kuin minun hänen luokseen bussilla. Mies teki kuitenkin oharit – pariinkin kertaan. Olin aivan rikki. Meidän viestittelymme väheni huomattavasti.

Kesä vierähti ohitse radiohiljaisuuden merkeissä ja olin jo ihan sinut asian kanssa, että me emme vain tapaisi. Sellaista aikaa ei näyttänyt järjestyvän, mikä sopisi molemmille ja mistä pidettäisiin kiinni. Alkusyksystä miehestä kuitenkin kuului pitkästä aikaa. Hän oli ollut tällöin viettämässä iltaa kaverinsa kanssa Helsingissä eivätkä he olleet enää ajokunnossa. Oli lauantai-yö ja mies kyseli olisinko mahdollisesti vielä hereillä. Hän kyseli jos tietäisin heille yösijaa, koska taksin ottaminen tulisi aivan liian kalliiksi ja seuraavana päivänä joutuisi kuitenkin tulla takaisin Helsinkiin hakemaan autoa. Hän painotti minulle ettei tarkoita, että juuri minun tarvitsisi majoittaa, mutta jos minulla olisi joku idea. No, olin tosiaan hereillä eikä minulla ollut sunnuntaille suunnitelmia. Vastasin miehelle, että he olisivat luokseni tervetulleita. Tunsin hänen kaverinsakin entuudestaan, joten asia oli minulle ihan ok.

Näimme miesten kanssa keskustassa ja kävelimme yhdessä luokseni. Minullahan ei ollut vieraspatjaa eli vaihtoehtoina miehen kaverille olisi joko nukkua meidän kanssa sängyssä siskonpetissä tai matolla. Peittoja ja tyynyjä löytyi kyllä. Päätimme kokeilla, jos mahtuisimme suhta mukavasti sänkyyn kaikki kolme. Mahduimmekin, koska olen melko pienikokoinen ja mies otti minut heti kainaloonsa. Tunteet kuohahtivat jälleen pintaan. Siinä oli niin hyvä olla.

Pojat olivat hyvin humalassa ja miehen kaverin puolelta alkoi melko pian kuulua kuorsausta. Mies oli paljon itsevarmempi kuin tavallisesti, ja hän silitteli minua kovasti kaikkialta ja ujosti pussaili niskaani. Loppupeleissä olimme molemmat niin kiihottuneita, että siirsin pikkarini sivuun ja mies yritti työntyä minuun lusikassa niin, ettei sänky heiluisi liikaa. Se jäi tosin hyvin vähäiseksi räpiköinniksi. Miehelle se ei myöskään tuntunut riittävän ja hän alkoi vetää päätäni hänen haarovälinsä suuntaan. Ajattelin, että miksipä ei. Hänen kaverinsa oli kuitenkin nukahtanut ja olin kuin huumaantunut hänestä. Valuin sängyssä alemmas, peiton alle ja aloin ottamaan mieheltä suihin. 

Miehen kaverin puolelta alkoi kuulua heräämisen merkkejä, joten lopetin saman tien ja palasin miehen kainaloon. Emme yrittäneet enää uudelleen sinä yönä. Hän jatkoi hellää silittelyään ja pussailuaan. En ollut pitkään aikaan päässyt nukahtamaan niin ihanalla tavalla. Kokien paljon hellyyttä ja suorastaan ihannointia. Aamulla pojat alkoivat pian heräämisen jälkeen tekemään lähtöä. Olin vielä aivan hurmioissani miehestä, meidän ihanasta yöstä ja halusin vain päästä ihan oikeasti asiaan. Sanoimme heipat ja sanoin hänelle, että olisi kiva nähdä uudelleen. Mies tuntui olevan samaa mieltä.

Jälleen kerran meidän uudelleennäkemisestämme ei meinannut tulla mitään. Olin aivan varma, että mies olisi ollut yhtä innoissaan kuin minäkin. Siltä se ainakin tuona yönä vaikutti. Mutta näköjään sillä ei ollut vaikutusta minkään kanssa. Viikkoja vierähti. Kunnes mies oli jälleen viihteellä Helsingissä ja kyseli, halusinko tarjota hänelle yösijan. Olimme kyllä viestitelleet tällä välin, mutta näkemisemme ei ollut edennyt mihinkään ja olin miettinyt luovuttamista. Olin itsekin ulkona ja minulle sopi tottakai hyvin, että hän tulisi yöksi. Olinhan aivan heikkona häneen. Mies oli jo lähempänä kotiani ja sovimme hänen odottavan yhdessä kadun kulmassa, mistä minun olisi helppo bongata hänet. Näin miehen jo kaukaa ja hymy levisi kasvoilleni. Halasimme kohdatessamme ja jatkoimme kainalokkain luokseni. Tällä kertaa me olisimme aivan kaksin.

Mies oli jälleen hyvin humalassa, mutta ei liian. Riisuimme pian päällysvaatteet pois ja suuntasimme sänkyyni. Emme kauaa olleet peiton alla mukavasti vierekkäin, kunnes alkoi tapahtumaan. Miehen kosketuksen olivat taas ihanan huumaavia ja hänen suudelmansa suloisia. Olimme pian molemmat jo täysin alasti, mies asettui päälleni ja työntyi minuun. Seksi hänen kanssaan oli niin hyvää, hänellä oli sopivan iso ja oli ihanaa kun saimme vain keskittyä toisiimme eikä tarvinnut miettiä, heräisikö joku meidän touhuumme. Miehen päästyä loppuhuipennukseensa, kävimme lusikkaan nukkumaan.

Kun heräilimme aamupäivällä oli miehen ruvettava pian lähtemään. Hänen pitäisi ensin hakea autonsa ja ajaa sitten kotiin selviämään olostaan. Ymmärsin, että hän halusi pian kotiinsa lepäämään ja toipumaan krapulastaan, mutta olisin tietenkin halunnut viettää vaikka koko sunnuntain hänen kanssaan. Emme enää siinä aamupäivällä ottaneet edellisen yömme puuhia uusiksi, hän vaikutti sen verran huonovointiselta. Mies puki pikkuhiljaa päällensä ja menin vielä eteiseen sanomaan heipat. Oloni oli haikea, koska tiesin että uudesta näkemisestä tulisi jälleen vaikeaa.. Mies myös halusi nähdä uudelleen ja sovimme olevamme yhteyksissä.

Kuten jo arvata saattaa ei uudesta näkemisestä tullut taaskaan mitään. Loppupeleissä luovutimme sen suhteen. Näkemisen järjestäminen vaati ihan liikaa ponnisteluja ja vei vain turhaan energiaa. Asia olisi varmasti eri jos hänkin asuisi esimerkiksi Helsingissä, silloin voisin arkenakin mennä helposti hänen luokseen yöksi. Emme siis nähneet enää uudelleen. Kaikista ei vain aina tule vuosisadan rakkaustarinoita ja sille ei voinut mitään. Joskus pitää vain tietää oikea hetki, jolloin on parempi antaa olla kuin jatkaa yrittämistä.