Olin viettämässä juhannusta mökillä, maaseudun rauhassa. Tiesin, että keskustassa olisi tiedossa juhannusmeininkiä. Kokon sytytys, juhannustanssit, jne eli kaikkea juhannushömpötystä. Otin jo mökillä pari juomaa ja lähdin yksin pyöräilemään kohti pelipaikkoja. Minua ei huolettanut yksin meneminen, uskoin kyllä löytäväni seuraa.

Perille päästyäni kävin tilaamassa tiskiltä yhden karpalolonkeron ja menin lonkero kädessä pihakeinuun istumaan sekä ihailemaan kesäisiä maisemia järvelle päin. Minua pian lähestyi vanhempi herrasmies. Vanhemmalla tarkoitan tässä päälle 60-vuotiasta miestä. Hän kysyi saiko seuraani liittyä. Mikäs siinä, olin yksin ja keinussa oli hyvin tilaa useammallekin henkilölle. Hän jutteli kanssani niitä näitä. Kyseli asuinko täällä, mistä tulin, mitä vanhempani tekevät jne. Hän halusi tarjota minulle seuraavan juoman kiitoksena seurastani. Sopihan se. Joimme toiset lonkerot ja päätimme mennä lähemmäs kokkoa, sillä sitä oltaisiin pian sytyttämässä. Kävelimme baaritiskin ohi ja hän tilasi meille jälleen uudet lonkerot.

Minulla alkoi jo lonkerot nousemaan mukavasti päähän. Seuraamme liittyi toinenkin mies, noin 40-vuotias ja hyvin isokokoinen. Häntä kiinnosti tietää miten tunsimme toisemme tämän vanhemman herrasmiehen kanssa. Kerroimme tutustuneemme juuri. Kokko sytytettiin. Siihen saatiin upea loimu aikaiseksi. Nuorempi seurassani olleista miehistä kysyi, jos voisin ottaa hänestä kuvan kokon ääressä ja lähettää sen hänelle Facebookissa. Hänellä kun ei ollut älypuhelinta. Tottahan toki. Otimme kuvan, ja lupasin lähettää sen myöhemmin. Mietin kyllä, oliko tämä vain keino saada minun yhteystietoni selville? Samapa tuo, hän oli harmiton kaveri.

Jostain takaani ilmestyi kivannäköinen (ainakin siinä humalatilassa näytti siltä), noin 30-vuotias, hoikka, kaljupäinen ja pitkähkö mies. Hän ei sen kummemmin aloittanut small talkia tai esittäytynyt, kysyi vain lähtisinkö täältä paikalliseen pubiin hänen kanssaan. Tuumin asiaa hetken mielessäni. En tiennyt tästä miehestä mitään, mutta en ollut koskaan käynyt paikallisessa. Sanoin lähteväni. Hyvästelin muuta huikkaamalla pikaisesti heipat, ja lähdimme kaksin kävelemään kohti pubia.

Mies kertoi kävellessämme itsestään hiukan. Hän oli tehtaalla hyvässä työssä, kotoisin täältä ja ikää oli se rapiat 30 vuotta. Päästyämme pubiin oli siellä meininki katossa. Tottakai kaikki paikalliset, jotka jäivät tänne viettämään juhannusta eivätkä matkustaneet mökeilleen tai muualle, olivat eksyneet kylän ainoaan pubiin. Mies tarjosi minulle lonkeron ja menimme terassille istumaan. Terassilla minua nuorempi poika tuli juttelemaan minulle. Hän kertoi tietävänsä minut ja nähneensä minut tänään, kun lähdin polkemaan mökiltä. Sepä mielenkiintoista. Oliko hän jossain puskassa kytännyt minua vai miten hän näin tarkkaan tiesi liikkeistäni? No, pikkukunnilla sana kiertää nopeaan. Höpöttelimme porukassa jonkun aikaa, kunnes seuralaiseni halusi jatkaa paikalliseen yökerhoon. En ollut käynyt sielläkään, joten miksipä ei.

Menimme kaksin yökerhoon, hän maksoi minut sisään ja osti meille uudet juomat. Paikka oli kaksikerroksinen ja vielä melko tyhjä, oli niin alkuilta. Kiersimme koko paikan läpi ja menimme terassille. Hänen oli päästävä tupakoimaan. Miehen mielestä yökerhossa oli liian hiljaista ja hän halusi palata takaisin pubiin. Minulle se oli oikeastaan ihan sama. Siirryimme siis takaisin. Joimme siinä vielä yhdet, jotka hän tarjosi. Olin jo todella humalassa. Hyvä jos näin edes eteeni. Hän kysyi haluaisinko lähteä hänen luokseen. Haaveilin jo nukkumisesta, joten pois lähteminen sopi minulle hyvin. Mies tilasi meille taksin. Ennen kuin hyppäsimme taksiin, hän kertoi äitinsä olevan taksimme kuljettaja ja näin ollen saisimme ilmaisen kyydin. No mutta sehän on mahtavaa! Tavata nyt jonkun uuden tuttavuuden äiti, kun olet vielä itse ympäripäissään.

Tervehdin hänen äitiään istuttuani taksin takapenkille. Mies istui eteen äitinsä viereen. Emme jutelleet matkan aikana sen enempää. Hän jutteli lähinnä äitinsä kanssa vain illan kulusta. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta pääsimme viimein perille. Mies asui yksin, mitä suloisimmassa omakotitalossa keskellä metsää. Hänellä oli iso tontti erillisillä sauna- ja piharakennuksilla varustettuna. Kysyin mieheltä miten hän asui yksin täällä. Hän kertoi olleensa naimisissa, eronneensa ja heidän kolme lastaan olivat aina silloin tällöin hänellä, kun hän töiltään ehti olemaan lasten kanssa. Wou. Jo kolme lasta, no vanhemmat lapset olivat kaksoset ja kolmas lapsi oli noin vuoden ikäinen.

Menimme sisälle taloon. Hän teki nopean esittelykierroksen ja tarjosi minulle lasin vettä. Se tuli tarpeen. Menimme makuuhuoneeseen. En muista tarkalleen humalani vuoksi, mutta siellä tehtiin ns. taikoja. Ja vielä maailman tylsimmässä lähetyssaarnaajassa. En muista miten riisuimme tai tuliko hän, muistan vain siitä väliltä, että yhdyntää oli eikä se ollut mistään kotoisin. Heräsin myöhemmin yöllä siihen, kun miehen kissa oli ilmestynyt vuoteeseen ja polki tassuillaan päälläni olevaa peittoa ja kehräsi hurjaan ääneen. Kissa oli niin suloinen ja se vaikutti olleensa todellakin seuraa vailla. Rapsuttelin ja silittelin kissaa onnessani. Mies vieressäni heräsi, ja työnsi kissan alas. Kysyin miksi hän niin teki ja mies vastasi, ettei tykännyt kun se piti niin kovaa ääntä. Kissa hyppäsi pian takaisin. Eihän se voinut luopua juuri saamastaan huomiosta ja hellyydestä. Silittelin sitä uudelleen. Mies nousi, otti kissan syliinsä ja poistui huoneesta. Kuulin ulko-oven käyvän. Mies tuli takaisin vuoteeseen. Kysyin, mitä hän teki kissalle. Hän vastasi laittaneensa sen ulos pois häiritsemästä ja ulkona satoi tietenkin vettä, mutta hänellä oli onneksi katettu terassi talon edustalla. Minua alkoi ärsyttää ja käydä kissaa sääliksi. Nousin ja kävelin alasti vessaan. Kurkkasin samalla terassille, mutten harmikseni nähnyt kissaa. Vessassa katsoin peilistä pörröistä tukkaani ja suttaantunutta meikkiäni. Vasta sitten huomasin järkyttävän fritsun kaulassani. En muistanut missä kohtaa mies sen minulle oli tehnyt. Minä raivostuin. Fritsu näytti kamalalta ja kuka tuon ikäinen edes tekee niitä?! Sehän on teini-ikäisten juttuja..

Menin takaisin peiton alle vuoteeseen. Olin edelleen raivona. Katsoin puhelimestani kelloa. Se ei ollut vielä paljoakaan. Kysyin silti mieheltä voisiko hän heittää minut mökilleni, sillä en saanut enää unta. Sanoin myös minulla olevan huono olo, koska en todellakaan halunnut ottaa viimeöistä lähetyssaarnaajaa enää uusiksi eikä hän näyttänyt enää silmissäni niin hääppöiseltä. Vaaleanpunaiset kehykset olivat selvästi kaikonneet hänen ympäriltään sitä mukaa kun pääni selvisi. Mies ei uskonut olevansa vielä ajokunnossa, mutta voisi ehdottomasti kuskata minut myöhemmin. Muistin pyöräni olevan keskustassa, mutta ajattelin sen olevan vasta seuraava murheeni. En itsekään ollut vielä pyöräilykunnossa.

Mies kosi minua tai niin minä ainakin tämän tulkitsin. Hän pyysi minua muuttamaan tänne ja alkamaan morsioksi. Vastasin jotain ympäripyöreää siitä, kuinka minulla oli kaikki läheiset, työt, ym Helsingissä. Hän muistutti vielä omasta työtittelistään ja kuukausipalkkansa suuruudesta. Mietin hetken mielessäni, voisinko olla täällä tuon miehen kanssa onnellinen? Vastaus on yksinkertaisesti ei. Näin selvin päin meillä ei tuntunut huumorintajut kohtaavan, hän ei näyttänyt järin hääppöiseltä (ei nyt mikään ruma, mutta en kadulla kääntyisi perään katsomaan), seksi ei ollut ollut millään tasolla hyvää, en tykännyt kuinka hän kohteli lemmikkiään ja mitäköhän vielä? Mies olisi toisaalta ns. avaimet käteen -mies eli valmis paketti. Hänellä oli talo, lapset ja hyvä työ. Minun ei siis tarvitsisi ottaa edes stressiä siitä jos en saisi tältä kylältä töitä eikä myöskään synnyttää. Totesin kuitenkin, että luultavasti alkaisin nauttimaan punaviiniä tylsyyteeni lähes päivittäin ja en ehkä haluaisi leikkiä hänen lapsilleen silloin tällöin äitipuolta. En siis jostain syystä nähnyt tulevaisuuttani alkoholisoituneena, tylsistyneenä kotirouvana.

Pyysin miestä uudelleen, että hän lähtisi heittämään minua. Hän suostui vaikka oli edelleen sitä mieltä ettei olisi täysin ajokunnossa. Juhannuksen aikaan oli monesti poliisejakin teiden varsilla puhalluttamassa. Hän sanoi, että menisimme kaiken varalta kiertotietä. Se sopi minulle, kunhan pääsisin pois. Ajomatkamme sujui ihan nätisti eikä poliiseja näkynyt. Päästyämme lähelle mökkiäni sanoin, että hän voisi jättää minut siihen paikkaan. En halunnut hänen ajavan pihaan. Mies toivoi, että voisimme olla joka tapauksessa yhteydessä. En kehdannut sanoa, ettei todellakaan olla. Vastasin hänelle, että tottakai voisimme. Otin hänen numeronsa puhelimeni näytölle ylös ja sanoin, että soittaisin hänelle kohta, niin hänkin saisi numeroni. Sanoin nopeasti heipat, hyppäsin ulos autosta ja kiiruhdin mökille. Päästyäni sisään tyhjensin hänen numeronsa näytöltä enkä siis soittanut hänelle. En missään tapauksessa haluaisi enää olla tekimisissä. Tämä oli vain jännittävä juhannusseikkailu uuden tuttavuuden kanssa. Eihän meillä olisi edes mitään juteltavaa selvin päin. Miksi siis olisimme tekemisissä?