Matkakuumetta sekä ihan sitä itseään
Terveiset sairasvuoteelta. Nyt on talvi on sitten virallisesti saapunut tänne meille Helsinkiinkin, eikä meininki täällä Krunassa ole tällä hetkellä yhtään niin freshi kuin yllä olevassa kuvassa. Ajattelin, että mieluummin ihastelette meikäläisestä hieman pyntätympää kuvaa, kuin tällä hetkellä sohvan nurkasta löytyvää, flunssaista, one pieceen kääriytynyttä ryönäistä olemustani. Uuden vuoden juhlinta oli ja meni, ja voisi melkeinpä sanoa, että tässä nyt kärsitään sitä itkua pitkästä ilosta. Perjantaita juhlimme tosiaan ystäväni Tiinan kanssa ihan aluksi dinnerillä ja kuohuvalla meillä, ja hipsimme siitä pieniin kutsuvieraskemuihin jotka järjestettiin hieman sivummalla kantakaupungista. Välillä kävin vetämässä kunnon unet, ja lauantai-iltana Markuksen kotiuduttua kävimme vielä Ääniwallissa näkemässä ystäviä. Nyt on juhlittu taas pidemmän ajan edestä, ja omalla kohtaa tavoite olisikin nyt alkuvuodelle keskittyä enemmän opintoihin ja treeniin, kuin siihen skumpan kilistelemiseen. Jotenkin loppuvuotta kohden se juhliminen aina lisääntyy, mikä vaikuttaa tietenkin omalta osaltaan treenidraiviin ja siihen kuinka paljon saan aikaiseksi noin ylipäätään muuten viikkojen aikana. Kun viikonloput käyttää oikeasti lepäämiseen, huomaa saavansa arkena huomattavasti enemmän edistettyä asioita esimerkiksi koulurintamalla.
Nyt maksetaan sitten hauskanpidon hintaa. Kannatti ilmeisesti hillua puolialasti (lukekaa: pikkumusta päällä :D) ympäri kaupunkia viikonlopun aikana. Tietenkin luontoäiti päätti juhlistaa vuoden vaihtumista ensimmäisillä kunnon pakkasilla, ja allekirjoittanut taisi kylmettää itsensä pahemmin kuin arvasinkaan. Pientä flunssaa oli jo ilmassa maanantaiaamuna, mutta urheasti halusin mennä testaamaan uuden punttiksen ”uuden freshimmän aikakauden avaukseksi”. Treeni kulki pitkästä aikaa aivan loistavasti, mutta iltavuorossa alkoi sitten vilunväristykset ja ääni lähtemään. Tiistaille oli suunnitelmissa tuplavuoro, ja sinnikkäästi nousinkin kellon soittoon 5:30. Ajelin toimistolle, mutta viimeistään siellä totesin, että nyt on pakko luovuttaa. En muista, milloin viimeksi olisi pelkästään hengittäminen sattunut niin paljon rintaan. Taas sai syyttää itseään siitä, että ei millään malttaisi muistaa levätä, kun kroppa sitä tuntuu vaativan. Lääkärin mukaan kyseessä oli joku ihan tavallinen hengitystieinfektio, mutta sairaslomaa sain koko työviikon – eli vielä torstainkin. Perjantaina tarkoitus olisi tosiaan lentää viettämään pidennettyä viikonloppua Reykjavikiin, joten toivon todella, että silloin oltaisiin jo elävien kirjoissa.
Matkakuumetta täällä olisi siis vähintään yhtä paljon kuin ihan oikeaakin. Ostin tosiaan reissun jo syyskuussa yhdistetyksi joulu- ja syntymäpäivälahjaksi miehelleni. Olemme reissanneet yhdessä aikaisemminkin, mutta yleensä kohde on ollut sellainen, missä ainakin toinen meistä on jo aikaisemmin ollut. Meillä on suunnitelmissa parin viikon loma lämpimässä, mutta se on vasta huhtikuussa, joten ajattelin että pieni irtiotto tulee enemmän kuin tarpeeseen. Islannissa kumpikaan meistä ei ole ollut, joten luvassa on aivan erilainen matkakokemus kuin mikään aikaisempi. Majoitumme pe-ma aivan Reykjavikin keskustassa, vasta syyskuussa avatussa Skuggi Hotelissa. Olen vuokrannut auton koko reissun ajaksi, joten pääsemme kiertelemään nähtävyyksiä ja kaupungin ulkopuoleisia alueita ihan oman mielen mukaan. Suunniteltua ohjelmaa ei sen suuremmin ole, kuin sunnuntaille buukkaamani valaiden katselureissu! 😀 NIIN JÄNNITTÄVÄÄ!
Matkalaukkuun pitää toki pakata kaikista lämpimimmät vaatteet, vaikka Reykjavikissa lämpötila pyörii about nollassa – onhan se kuitenkin melkein 20 astetta lämpimämpi kuin mistä täällä Helsingissä nyt nautitaan. UGGit ja talvitakit messiin vain. Pidetään nyt vain sormet ja varpaat ristissä, että tämä flunssa alkaisi taittua. Siitä tietää olevansa oikeasti kipeä, kun melkein voisi maksaa siitä, että pääsisi töihin ja treeneihin! :p
Nyt keitän ison kupillisen teetä ja käperryn sohvalle katsomaan hömppää, suurimmat älylliset toiminnot on tältä päivältä suoritettu. Kateellisena katselin kun poikaystävä kotiutui äsken punttisalilta – meikäläistä ei vain ole luotu sairastamaan ja olemaan tekemättä mitään..
xxx
Minna