Viimeisiä viedään, ainakin meikäläisen ”kesälomasta”. Tai no loma ja loma, töitähän tässä on tehty – viittasin lähinnä ensi viikolla jatkuviin opintoihini. Aloitan siis (toivottavasti) viimeisen kokonaisen vuoden tutkintoni parissa, ja toivottavasti ensi vuoden loppuun mennessä olisin valmis röntgenhoitaja (AMK). Tässä on toki monta muuttujaa, esimerkiksi harvassa olevat harjoittelupaikat sekä toisen opiskelijan kanssa työstettävä opinnäytetyö. Myöskään yhdistelmä ”työ-opiskelu-koti-treeni-sosiaalinen elämä” ei ole mistään kevyimmästä päästä, ja kaiholla odottelenkin jo aikaa, jolloin suljen Ruskeasuon kampuksen oven perässäni viimeistä kertaa.

En tosin usko, että opiskelut omalta osaltani päättyvät ko. pätevyyden saamiseen, sillä jatkokouluttautuminen ja akateeminen pätevyys kieltämättä kiinnostavat. Tässä ollaan onneksi vasta parinkympin alkupuolella (vielä kehtaa näin sanoa, kun vasta ensi vuonna napsahtaa se 25 lasiin :D), joten olen päättänyt olla suunnittelematta liikoja. Monesti parhaat jutut keksii sattumalta, ja tässä on iänkin puolesta vielä aikaa haahuilla. Uskon kuitenkin, että terveyden- ja hyvinvoinnin ala tulee jatkossakin olemaan se, missä haluan työskennellä. Taustatietoina siis sen verran, että aikaisemmalta koulutukseltani olen ylioppilas sekä parturi-kampaaja, ja suuhygienistiksikin ehdin muutaman kymmenen opintopisteen verran kouluttautua. Kannustan silti kaikkia kokeilemaan mahdollisimman monipuolisesti eri aloja, eihän sitä muuten voi tietää mistä tykkää. Olisi ollut sääli painaa 3,5vuoden mittainen tutkinto valmiiksi, jos jo etukäteen tiesin että en sitä tule tekemään.

Kelien puolesta työn tekeminen ei juurikaan ole kesän aikana harmittanut, ja ne pari kunnon lomaviikkoa vietimme Barcelonassa sekä vanhempieni luona maalla. Juuri mieheni kanssa eräänä päivänä pohdimme, miten hurjan paljon on tänä kesänä tullut tehtyä ja nähtyä. Näillä fiiliksillä jaksaa taas pakertaa jouluun asti, ja haaveissa olisikin pitää pieni loma alkuvuodesta – riippuen tietenkin molempien työ- ja koulukuvioista. Aina kuitenkin jaksaa paremmin, kun on jotain hyvää odottamassa. 😉

Tämän postauksen kuvamateriaalina kuvapläjäys edelliseltä viikonlopulta. Kuten aikaisemmin mainitsin, ohjelmassa oli kahden päivän mittaiset Weekend Festivalit. Perjantaina illan menoa rytmitti aika tämäkästi poikaystäväni omat keikat, toinen itse festareilla ja toinen festarijatkoilla myöhemmin The Circuksessa. Lauantaina olimmekin sitten molemmat ihan vapaalla, ja jestas miten paljon taas näki mahtavia keikkoja sekä hurjan määrän ystäviä! Sai nauraa niin paljon että vatsaan sattui, tutustui taas moneen uuteen huikeaan ihmiseen ja koko viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsinainen seikkailu. Oikeaa superlatiivien riemujuhlaa!

Oli hauska törmätä myös sukulaisiin – serkkuni oli käymässä Turusta kyseisillä festareilla, joten pitihän meidän treffata viimeistään jatkobileissä. Yritimme toki löytää toisemme jo pariin otteeseen festarialueella, mutta puhelinverkot olivat niin tukossa etteivät edes tekstarit menneet läpi. Kuten kuvista näkee, ”oli meitä muutama”. Väkimäärästä huolimatta kaikki sujui mielestäni verkkoyhteyksiä lukuun ottamatta äärettömän sujuvasti. Ruoka- ja juomapisteillä ei juurikaan joutunut jonottamaa, ja wc-tilat pysyivät kiitettävän puhtaina. Liikkuminen alueella oli myös helppoa, tuntui että kerrankin ei harhaillut päättömästi vaan löysi heti sinne mihin oli tarkoituskin. Tämähän oli siis omalla kohdallani ensimmäinen Weekend-kokemus, eikä takuulla jäänyt viimeiseksi. Arvosanaksi 6/5.

Viimeisen lomaviikon vietän töiden puolesta yövuorossa, mikä tietenkin omalla tapaa rajoittaa vapaa-ajan käyttöä. Tai noh, minkä vapaa-ajan 😀 Yövuoroni kestää 11h, ja sitten siihen päälle olisi tietenkin hyvä nukkua. Olen käynyt kuitenkin heittämässä kunnon lenkin aina herättyäni sitä puolimaratonia silmällä pitäen, mutta ei tässä hirveästi ole ehtinyt helteistä nauttia. Tietenkin olen pyrkinyt käyttämään joka sekunnin hyödyksi, ja mankunut poikaystävää lähtemään milloin kävelylle, milloin illalliselle läheisen ravintolan terassille. Sunnuntaina pitkän festariviikonlopun jälkeenkin talutin hänet kädestä pitäen jäätelölle Tervasaareen fiilistelemään auringonlaskua. Olen ollut koko kesän niin menossa, että ehkä jollain tapaa yritän nyt ahmia niitä vähäisiä hetkiä kun saa vain OLLA. Kohta vedetään taas kumpparit jalkaan ja nahkarotsi päälle, hytistään tihkusateessa bussipysäkeillä ja lasketaan päiviä ensi vuoden toukokuuhun.

Mutta ei ihan vielä.

Ensi viikonloppuna vietetään ainakin oman festarikesäni kohokohtaa: kolme päivää pelkkää FLOW:ta. Yövuorot ovat menneet sujuvasti pohtiessa, mitä hepeniä aion pukea päälle, sekä miten aion sujuvasti sukkuloida eri lavojen sekä skumppateltan välillä missaamatta yhtä ainutta artistia. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, niinhän sitä sanotaan. Mutta jälkikäteen sitä taas huomaa, ettei mikään mennytkää suunnitelmien mukaan. Ja se siinä aina onkin parasta. <3