Olen oikeastaan aina pitänyt syksystä. Jos jollekin kevät on ollut uuden alun aikaa, mulle saman asian on aina ajanut syksy. Jotenkin se fiilis kantautuu jo lapsuudesta asti – syksyisin aina uuden koulun alku, harrastuksissa kesän jälkeen kisakauteen valmistautumisen aloittaminen. Kesän huolettoman hurvittelun jälkeen viilentyvät syysillat viestivät ryhtiliikkeestä ja uusien päämäärien asettamisesta. Parhaita ovat ne aurinkoiset syyspäivät, kun herää kiireettömänä viikonloppuaamuna lenkille. Kirpeässä syysilmassa on helppo hengittää, mutta auringonsäteet lämmittävät edelleen sen verran, ettei paksuja kerrastoja tarvitse vielä vetää päälle. Ylipäätään pukeutumisessa rakastan syksyä – kerrospukeutumista, lämpimiä ja rentoja villa- ja flanellipaitoja, saapikkaita ja nahkarotseja. Vaikka hetkittäin sitä toivoisi asuvansa maassa, jossa talvi ei olisi niin pirun pitkä, on neljä vuodenaikaa mun mielestä kyllä ehdottomasti rikkaus. Voisin nauttia elämästä rantapummina samoissa pikku shortseissa ympäri vuoden jossain kaukaisella Välimeren saarella, mutta varmasti jossain vaiheessa tulisi ikävä kellastuvia lehtiä, pakkasaamuja ja kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä.

Viime viikonloppu piti sisällään sopivasti lepoa ja juhlaa. Perjantaina kävimme moikkaamassa ystäviä Tavastialla Lasermehu-bileissä – pakko vielä jälkikäteen mainita, että huhhuh millä lavakarismalla Elliphant keikkansa veti! Joistakin artisteista näkee, että ne on luotu lavalle, ja että toi on juuri sitä, mitä niiden pitää jatkossakin tehdä. 🙂

Lauantaina juhlat jatkuivat FADE-klubin merkeissä Le Bonkissa. Paikalle oli saapunut hurjasti ystäviä monesta eri kaveripiiristä, oli ihana vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa pitkästä aikaa. Huomaa hyvin, miten varsinkin työharjoittelujakson aikana sitä jotenkin uppoutui niin siihen omaan arkeen, että viikot vain vilahtavat ohi ja sitten onkin yllättäen kulunut kuukausia siitä, kun on viimeksi treffannut joitakin ihmisiä. Jos vuorokauteen saisi 24 tuntia lisää, en epäröisi hetkeäkään! 😀

Meidän osalta ilta kuitenkin loppui molempina iltoina aikalailla ihmisten aikoihin, ja sunnuntaina oltiinkin puolen päivän jälkeen nauttimassa vapaapäivästä ja brunssista. Olin pitkään himoinnut Hotel Lilla Roberts:in brunssille, ja vihdoin sinne päästiin! Iso plussa paikalle myöhään venytetystä brunssiajasta (klo 16:00 saakka!), niin jopa aamu-unisetkin – kuten allekirjoittanut – ehtivät siitä nauttimaan. Olin nähnyt useammassakin someprofiilissa hypetystä paikasta, ja erityisesti veden kielelle toi pariin otteeseen mainittu karkkibuffet! 😉 Lähtökohtaisesti itse pyrin pitämään cheatdayn kerran viikossa, ja periaatteenani myös on olla ostamatta herkkuja kotiin. Ravintoloissa jälkiruoan tilaaminen ja leffassa jättimäisen karkkipussin haaliminen on näin ollen sallittua syntiä, ja tietyt säännöt pitävät ainakin omalla kohdalla herkuttelun hallinnassa.

Muutenkin brunssi oli mielestäni hauskaa vaihtelua normaaliin voileipätarjontaan, ja muutaman euron lisämaksusta olisi saanut tilattua lisäksi lämpimän ruoan. Kalaihmisenä ruokalista oli erityisesti omaan makuuni, myös miljööstä ja palvelusta antaisin täydet viisi tähteä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! 🙂

Treenejä olen yrittänyt viikonlopun jäljiltä käynnistellä uudelleen. Tehtiin sunnuntai-iltana sellainen virhe, että mentiin nukkumaan ikkuna raollaan – ja kuinkas sitten kävikään? Minimaalinen syysflunssahan se sieltä tuli. Parin päivän loikoilu ja vitamiinitankkaus tosin tuntui auttaneen, ja tänään uskaltauduin jo vetämään kunnon iltalenkin. Polvi kuitenkin edelleen vaivaa jonkin verran, joten ihan sen ehdoilla yritän mennä.

Onko kellään kokemuksia juoksijan polvesta, etenkin sen parantelusta?
Tiedän, että paras apu on tietenkin lepo, mutta poppakonsteja olisi aina kiva kuulla – kärsivällisyys ei kuulu meikäläisen vahvuuksiin. 😀

xx
Minna