Ajatusten umpikuja..
Moikka.
Täällä ollut hetken hiljaista johtuen omista mietteistä. Ei oikein järkeviä ajatuksia ole tai saa ainakaan muodostettua.
Raskaus on nyt edennyt viikolle 23 ja tiedämme kaiken olevan kunnossa, myös sukupuoli on tiedossa, mutta sitä en tule julkaisemaan, koska osa läheisistä haluaa pysyä pimennossa tiedolta :).
Silti mieltä kaivaa jonkinlainen epävarmuus ja tiedottomuus, että meneekö kaikki hyvin. Olin ajatellut, että rakenne ultraäänen jälkeen uskaltaisi tehdä jo hankintoja ja maailma näkyisi joko vaaleanpunaisin tai sinisin lasein :), mutta ei.. Vaunut meillä on ja ystäviltä saatuja pieniä vaatteita, mutta suuria liikkeitä en ole vielä tehnyt.
Onhan tässä toki aikaa vielä, mutta edessä on kylpyhuoneremonttia yms, joka tuo omat kommervenkkinsä, kun emme voi asua kotona 3-5 viikkoa. Aika menee todella nopeasti.
Myös työnarkomaanin mielelle ajatus töistä poisjäämisestä on aika kaamea ja sen työstämisessä on myös ollut tekemistä. Uskon kuitenkin, että kaikki järjestyy myös omassa mielessä ja käytännössä. Onneksi sunnuntait saa tehdä töitä ilman ilmoitus velvollisuutta kelalle.
Uskon, toivon ja tiedän, että kaikki järjestyy. Kirppu riehuu vatsassa oikein kunnolla ja oma olo alkaa helpottua. Kipuihin löytynyt ratkaisu vaihtamalla työasentoa, flunssa sairastettu ja kroppa vahvistunut kantamaan lisäpainoa.
Päivät pitenee ja kevät saapuu 🙂 on alkanut tehdä mieli liikkua ja touhuta.
Olisi myös kova matkakuume.. Mutta emme toistaiseksi ainakaan taida saada aikaiseksi matkustaa ennen kesää.
/L