Itkuja varten on ihmisen silmät… Vierikää kyyneleet. (Vuosi 2015).

(Vuoden viimeinen, mutta pisin blogipostaus)

Itkua, paniikkia, sekasortoa ja henkilökohtaista helvettiä oli vuosi 2015. Oli avioeron todentuminen ja ymmärrys että olen yksin, epäonnistunut ja täys p’ska – tai se oli ainakin oma näkemykseni.

Vuosi alkoi kaoottisesti, olin aivan loppu ja luulin olevani pohjalla. Päivät täyttyi vihasta ja pakokauhusta, en syönyt ja yöt huusin vihaani tyynyyn. Pyrin käymään töissä normaalisti ha ystävistäni näin vain heitä jotka eivät kysyneet vointiani. Perhettäni en jaksanut kohdata. Koirat pitivät kiinni rytmissä samoin QLuisa keikat joissa elin kuin roolissa.

Helmikuussa vatsahaava tuli vieraakseni ja opettelin syömään useammin, kuin leivän 12 tunnin välein. Treenaaminen keskeytyy valtaisan kivun vuoksi ja nukunkin transsin omaisesti illat töiden jälkeen. Valoa tuo uusi auto joka täyttää yhden haaveeni.

Ihana Crossfireni.

Ystävät jotka jaksavat toista vuotta olla läsnä ja reissut joilla pääsen totuutta pakoon. Kesän alussa ajelen Bumblebeellä ja irtaudun todellisuudesta. Juhannukseksi karkaan rakkaiden luokse Sodankylään ja tunnen olevani hyväksytty. Oravanpyörä kuitenkin jatkuu palattuani.

Uuden liikuntamuodon kokeilua Sodankylässä juhannuksena.
Uuden liikuntamuodon kokeilua Sodankylässä juhannuksena.

 

Kuvan tekstihän sen kertookin..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaiken katkaisee Kumipallo4000 kesä-heinäkuun vaihteessa. Ainoa kesän valopilkku ja unelmien saavutus. Uusia ystäviä ja omia ajatuksia rakastamani asian eli autojen parissa. Upea reissu ja upeita uusia ystäviä!

 

Elokuun alussa kroppa alkaa mennä tilttiin ja sydän sekoaa rytmeissä. Tuntuu ettei mitään ole jäljellä tai syytä taistella. Olen turhista turhin ja inhottavin ihminen – ei virkaa tai merkitystä kenellekkään. En voi katsoa silmiin enää ketään ja pääsen onneksi Barcelonaan – paikkaan missä on sydämeni rippeet ja taas kerran ponnistan lähemmäs pintaa.
Barcelona <3
Olen loppu, kädet arvilla kun olen ne paniikissa repinyt auki. Upea L tiimi jaksaa tukea ja katsoa perääni vaikka hymyilen ja sanon – kaikki ok. He tuntevat minut, he näkevät tuskani ja suruni. Saan yllättävän viestin työkaveriltani joka saa jonkin loksahtamaan kohdilleen päässäni ja revityt siipeni alkavat eheytyä

 

Syyskuussa lähden Riikaan mahtavan Mad Fast Motorsportin kanssa. Matka täysin uusissa olosuhteissa ja työkeikalla rakastamani asian eli autojen parissa tukee oloani ja tulee tärkeään väliin.

L-tiimi ja mun <3 <3
Riikasta yhdessä Mad Fast Motorsportin kanssa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siipeni alkavat kantaa ja pärjään yksin, pärjään yöt ja muistan syödä. Jos herään öisin en enää itke tai huuda, en ruoski itseäni.

Samaan aikaan toinen arvostaa minua sinä minä olen, eikä muuttaisi minusta mitään vaikka kuinka lyön muuria välillä ja katson kaatuuko se. Epäröin, mutta uskon. Vuoden kaksi viimeistä kuukautta ovat antaneet uskoa, toivoa ja rakkautta. Olen saanut hymyni takaisin, minun ei ole enää kylmä ja uskon välillä jos minun kerrotaan olevan kaunis.

 

 

Kiitos tuesta rakkaat, tutut ja tuntemattomat! 11165120_10152881295026288_81594714867212921_n

 

Mennyt sekä tuleva vuoteni instagramissa: qluisafi.

QLuisa vuosi löytyy facebookista: QLuisa.

 

Toivon teille upeaa vuoden vaihdetta ja vuotta 2016, koittakaa uskoa unelmiinne pahimmallakin hetkellä ja pitäkää kiinni itsestänne.

<3

L

Facebooktwittermail

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *