Mun elämä muuttui taas hitusen kun muutin Shanghaihin.

Lähdettiin koko perheen voimin työnperässä vuonna 2000. Siihen aikaan Suomi ulkoisti paljon liiketoimintaa Aasiaan, ja meidän perhe oli yksi niistä monista, jotka lähtivät työkomennukselle ulkomaille.

Shanghai oli siihen aikaan todella erilainen kun tänä päivänä. Kyseessä oli 14miljoonan asukkaan suurkaupunki, jonka hurja kehitys oli melkein käsin kosketeltavaa. Vanhoja taloja kaatui yhdessä yössä; pilvenpiirt

Mun elämä muuttui taas hitusen kun muutin Shanghaihin.

Lähdettiin koko perheen voimin työnperässä vuonna 2000. Siihen aikaan Suomi ulkoisti paljon liiketoimintaa Aasiaan, ja meidän perhe oli yksi niistä monista, jotka lähtivät työkomennukselle ulkomaille.

Shanghai oli siihen aikaan todella erilainen kun tänä päivänä. Kyseessä oli 14miljoonan asukkaan suurkaupunki, jonka hurja kehitys oli melkein käsin kosketeltavaa. Vanhoja taloja kaatui yhdessä yössä; pilvenpiirtäjät ja ”highwayt” nousivat ennätysajassa. Turistin läsnä olo ei ollut vielä millään tapaa normaali näky, joten keräsimme ihan kiitettävästi huomiota joka puolella. Tämän vuoksi liikuin todella harvoin missään yksin.

Kävin ylä-asteen Kiinassa, josta syystä oma nuoruus on hieman normaalista poikkeava. Olihan Suomalaisia siellä muutama muukin perhe, kenen kanssa pidimme säännöllisesti yhteyttä. Ei se aina helppoa ollut, mutta jälkikäteen osaan arvostaa tätäkin kokemusta ihan eri tavalla; ja kyllähän se loppuen lopuksi oli koko perheen päätös muuttaa.

Kulttuurishokki oli melkoinen alkuun, vaikka olimmekin aikaisemmin Shanghaissa käyneet. Arjen pyörittäminen ja asuminen on silti ”hieman” lomasta poikkeavaa. Kieltä piti opetella sen verran että arjesta selviää. Omalla kohdalla vielä englannin kielentaitokin oli kompastuskivi, kun pohjalla on ala-asteen peruskurssit!

Meni varmaan puoli vuotta asettua kunnolla aloilleen.

W/<3