Nyt on tullut niin ihanat kelit että mun joka keväiseksi kehittynyt hyppykuume on taas herännyt henkiin.

Nyt tosin olen oikeasti palaamassa takaisin rakkaan lajin pariin ja odotan todella innoissani että näen kaikki ystävät pitkästä aikaan. Pakko silti myöntää että kyllä viikonloppuna tuli pala kurkkuun kun aloin miettimään miten mä nyt ajattelinkaan toteuttaa kaiken. Uskallankohan enää ollenkaan? Osaanko enää pakata, miten sieltä koneesta lähdettiin ja miten mun varjo toimii.

Voi apua. Olen kyllä ollut todella mummoutunut viimeiset pari vuotta. Moottoripyöräkortilla en käytännössä ole tehnyt yhtään mitään, laskuvarjo on ja kaikki muut kamat ovat olleet hyvässä säilössä.

En taidakaan olla enää samanlainen rämäpää kun ennen. Hyppypäiväkirja on hukassa, lupakirja myös.

Huoh, mitäköhän tästä tulee…

Ainakin kaikki kamat ovat nyt huollossa ja hyvissä käsissä, ja kun saan ne takaisin, pitäisi vaan suunnata rohkeasti lentokentälle. Viimeisen parin kuukauden aikana olen jopa onnistunut tilaamaan uudet korkeusmittarit, kypärät sun muut tarvittavat varusteet.

Pylly on tainnut kahden vuoden aikana kasvaa niin kiitollisesti että oma puku piti muokata, ja yhden uuden tilasin jo uusilla mitoilla. Nöyränä tässä on kyllä saanut palata takaisin lähtöpisteeseen.

Eilen maksoin Suomen ilmailuliiton jäsenyyden ja suu soikeana yritin lukea jotain manuaaleja varusteisiin liittyen.

En kyllä taida selvitä tästä ilman muiden hyppääjien apua 😀

Ihan ohuesti kuumottaa juuri nyt…

<3