Muistikuvat tästä päivästä ovat todella hatarat. Mulla on muutenkin todella vähän kuvia tältä ajalta, joten pyrin vaan läpikäymään taustat nopeasti läpi. Laittakaa ihmeessä viestiä, jos haluatte että kirjoitan jostain aiheesta jossa mulla voisi olla teille jotain annettavaa.

Mun Kiina reissu nuorella iällä oli varmasti aika ratkaiseva siihen mitä olen tänä päivänä. On erilaista kokea isot kriisit omassa arjessa kun vain lukea lehdistä, ja tällä kyseenomaisella päivällä on edelleen vaikutus moneen asiaan maailmalla, kun myös meidän jokaisen yksilöllisessä elämässä. Muistan kun aamulla heräsin ja BBC pauhasi normaaliin tapaan alakerran telkkarista. Sinä päivänä uutiset olivat aika järkyttäviä, eikä kukaan oikein tiennyt miten reagoida. Uutisissa vaan toistettiin videokuvaa World Trade Center tornien kaatumisesta.

Normaaliin tapaan meidän kotiapulainen oli kattanut äidin kanssa aamupalan valmiiksi, jonka jälkeen lähdin koulubussille siskon kanssa. Isä oli jo lähtenyt Suzhouhun, sillä hänen työmatka oli noin 3h. Me asuttiin hyvin erilaisessa Shanghaissa silloin.

Tunnelma jo bussissa oli todella omituinen ja kireä. Koulussa koko homma sitten räjähtikin käsiin. Käytävillä valtasi suuri ahdingon, surun ja paniikin sekoittunut tunnelma. Koska oltiin jenkkiläisessä koulussa, suurimmalla osalla oli sukulaisia ja ystäviä jotka olivat menehtyneet. Päivä meni nopeasti, enkä edes muista monta tuntia me edes oltiin Kampuksella. Luokissa käsiteltiin onnettomuutta ja sitä mihin se vaikuttaa, ja mitä se meidän kohdalla tarkoittaa.

Samana päivänä kouluun tuli pommiuhka, jonka seurauksena koko kampus tyhjennettiin salaman nopeasti. Me oltiin kotona kaksi viikkoa, ja seurattiin vain uutisia ja odotettiin että tilanne rauhoittuisi.

Kiinalla ja Yhdysvalloilla oli todella kireät välit silloin, ja kaikki vaaleat yhdistettiin heti Amerikkalaisiksi. Meidän oli laitettava Suomen liput autoihin, eikä mihinkään oikein liikuttu yksin asuin alueen ulkopuolelle. En tiedä minkälaista tämä aika Suomessa oli, sen kuulisin mielelläni teiltä. En myöskään menettänyt ketään läheistä mutta näin vierestä kuinka ystävät ja tutut surivat. Uskon että opin arvostamaan asioita vähän eri tavalla näiden kokemusten jälkeen.

En nyt ala spekuloimaan itse onnettomuutta sen enempää, en ole oikea henkilö ottamaan siihen kantaa. Halusin tuoda esille tämän tapahtuman, sillä omalle kohdalle oli todella opettavaista elää ja nähdä tämä kaikki.

Liian usein eletään omassa maassa omassa kuplassa, sorrutaan ennakkoluuloihin ja suppeaan ajatusmalliin.

Tietämättömyys on meidän jokaisen kompastuskivi.

W/<3