Siinä vaan on jotain. Mulla on suuri tarve päästä olemaan aina välillä vähän kummajainen, erottua joukosta ja aihetuttaa hämmennystä. Tän on varmaan moni huomannu mun tempauksista. Muukalainen, sitä mä olin mun reissulla. Vastoin ennakko-odotuskia, kohde johon matkustin ei suinkaan ollut täynnä turisteja, vaan pääasiassa paikallisia. Ja sehän sopi! En pysty vaan selittää, kuinka mun sielu lepää kun oon ympäristössä, jossa en ymmärrä sanaakaan mitä muut puhuu ja saan olla vaan tarkkailijan roolissa, omien ajatuksieni kanssa. Kielimuuri tuli monesti vastaan ja aiheutti melko koomisia tilanteita. Onneksi meillä on hymy, tuo on universaali ele joka pelastaa kiperässäkin tilanteessa.

Reissussa olin vain 3,5 päivää. Olisin ollut pidempään jos olisi ollut mahdollisuus, yllätys. Mutta tämä sinulle vinkiksi: loma se on lyhytkin loma. Aika tuntu loppupeleissä paljon pidemmältä vieraassa ympäristössä ja kun lentomatka on suhteellisen lyhyt, voi tällainenkin miniloma piristää kummasti arjen keskellä. Älä siis anna lyhyiden vapaiden olla esteenä lähtöön. Reissuja, niitä et kadu ikinä!

Vaikka välillä pääsinkin olemaan yksin ja tarkkailemaan ympäristöä, sain myös olla seurassa. Melkein neljä päivää ja neljä uutta tuttavuutta. Neljä uutta elämäntarinaa, jotka pääsin kuulemaan. Kuuntelemalla, miten toiset elää ja on elänyt elämäänsä saa tulee tehneeksi oivalluksia ja pystyy poimimaan asioita joita kenties tahtoo kokeilla omassa elämässään. Mäkin haluun lentäjäksi! Ai visti pakko vielä mainita, että siellä oli uskomattoman hyvän tuoksuisia miehiä, tässä syy jos kuljin ajoittain nenä pystyssä.