Lottokupongista lentolippu

Kirjottelin edellisessä postauksessa opettavaisen tarinan siitä, kuinka niiden unelmien eteen tarvii tehä töitä, eikä pelkkä kotona odottaminen loppupeleissä vie eteenpäin. Asioita on helppo sanoa ja julistaa ajatuslauseilla erinäisissä medioissa. Sanojen takana seisominen vaatii kuitenkin palleja-Vertauskuvallisesti. Herne pois nenästä nainen!

No mä otin ihan itekki neuvosta vaarin ja rupesin pistää tikkua ristiin. Oon unelmoinut vaikka ja kuinka pitkään asuvani jossain etelämmässä, koska mun tunnetilat on hyvinkin sidoksissa vallitsevaan säätilaan- tosi epäzenimäistä, mä tiedän. Mut en oikeen ikinä ollu tehny mitään asian eteen. Venannu käytännössä et joku soittas mulle ja järkkäis kaiken vaalmiiks. Tai joskos mä jollain reissustani vaan jumahtaisin johonkin lämpimään –Tai jos..

Viime joulukuussa tein kuitenkin itelleni lupauksen et käytän vähintään tunnin viikosta eri vaihtoehtojen kattomiseen. Siis ihan vaan tutkimiseen, koska koko ajatus puistatti niin julmetusti kaikkine käytännön järjestelyineen.

Onhan sen ny hemmetin tyhmää jättää hyvä duuni ja kämppä taakseen ja alottaa alusta jossain rapakon toisella puolella, maassa jossa ei oo ees ikinä käyny. Mä vaan tiesin et pakko tää kortti kattoa tai muuten mä jossittelen koko loppu elämäni.

Eka auringonnousu mun kotikadulla <3

No ne tunnit vei eteenpäin ja lottokupongista tuli yksuuntanen lentolipppu. Enkä oikeesti usko ees käyttäneeni niistä ihan jokaista. Mut arvatkaapa miten se monsteri muuttu pienemmäks ku otti ihan vaan yhen askeleen kerrallaan ja toisteli päässään mantraa ”asioilla on tapana järjestyä”. Kaikkien hyperventilointien ja unettomien öiden jälkeen muutin 3.3 etelään, Maltalle. Yks hemmetin iso rasti ruutuun bucket listalle. NeitiKotipelto ei venannu eläkkeelle asti vaan vaihto vielä viriilinä mannerta.

Seuraavassa postauksessa avaan vähän rohkeusdilemmaa, joka liitty tähän elämänmuutokseen. Kuulolla!
Facebooktwittermail

5 kommenttia “Lottokupongista lentolippu

  • Avatar
    13.5.2018 klo 19:59
    Kestolinkki

    Heips! Tein 19 vuotta sitten samoin, irtisanouduin hyvästä virkaurasta, otin lapseni ja muutin Ranskaan aluelle missä en koskaan ollut käynyt. Ja mikä seikkailu siitä syntyikään!
    Pitää uskaltaa tehdä eksistentiaalisia valintoja eikä elää tulevaisuudessa! Tsemppiä sinulle ja jänniä seikkailuja!

    Reply
    • Neiti Kotipelto
      13.5.2018 klo 22:56
      Kestolinkki

      Wau! Nostan hattua. Onneksi et pitänyt lapsia esteenä tuon toteuttamiseen. Vieläkö olet maailmalla? Kiitos tsempeistä, jänniä juttuja on tehtävä niin pysyy homma mielenkiintoisena.

      Reply
  • Avatar
    13.5.2018 klo 22:31
    Kestolinkki

    Hienoa!
    Kyllä kannattaa hyppäsin kanssa lentokoneeseen ja menin atlantin toiselle puolen töihin vuodeksi ihan tuntemattomaan ja oli paras juttu ikinä!
    Tsemppiä sinne.

    Reply
    • Neiti Kotipelto
      13.5.2018 klo 22:53
      Kestolinkki

      Kiitos tsempeistä! Tuntuu kkyllä oikealta ratkaisulta. Vieläkö olet maailmalla vai palasitko koto Suomeen?

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *