Kuinka moni herätessään tänä aamuna katsoi peiliin & sanoi itselleen että hitsi, enhän mä oikeasti olekaan hassumman näköinen olento? No itsehän en tehnyt niin. Joka suunnalta toitotetaan että sehän on se sisäinen kauneus joka ratkaisee mutta silti me koetaan päivittäin paineita jotka liittyy nimenomaan ulkonäköön. Tässä kohtaa voin jo myöntää että omalta osaltani fitnesshypetys laittoi aikoinaan mun pääkopan aivan sekaisin.. Olisin voinut selata noiden kuumien fitnessmimmien kuvia tuntikausia huokaillen ihastuksesta, jonka jälkeen menin katsomaan itseäni peilistä ja vaivuin epätoivoon.

En ole ikinä ollut kovin itsevarma ihminen, mitä siis ulkonäköön tulee. Jotenkin se on aina mennyt siihen että vertailee itseään muihin. Äitiys on opettanut mua hölläämään ja tilanne tänä päivänä on se että oon pikkuhiljaa oppinut hyväksymään että tämmönen mä nyt vain olen. Musta välitetään & mua rakastetaan just tämmöisenä. En todellakaan halua näyttää lapsilleni sellaista esimerkkiä että märehdin peilin edessä jokaista selluliittimuhkuraa ja riippuvia tissejäni. Toivon että voin tukea lapsiani siinä että heille kasvaa vahva itsetunto, että he hyväksyvät itsensä sekä muut sellaisena kuin ovat.

Matkaa siis itselläni on vielä siihen että voin oikeasti sanoa peilille että ”heipä hei höpönassu, oletpas hyvännäköinen tänään” mutta suunta on varmasti oikea..