Ihanaa sunnuntai päivää kaikille ruudun toisella puolella oleville <3

Paljon on tullut kyselyä mitä teen työkseni ja miten olen päätynyt tähän missä olen nyt.

Olen nuoresta asti ollut  päämäärätietoinen, halunnut menestyä omassa elämässä ja tehdä juuri sitä omaa juttua. Vuonna 2005 meillä oli koulussa TET -harjoittelu ja tiesin jo silloin, että haluan tulevaisuudessa nimenomaan vaateliikkeeseen töihin. (silloin haavenani oli olla jonain päivänä vaateliikkeen visualisti) Kuljin viikon ajan isäni kyydissä reilu 100 km edestakaisin Pori-Merikarvia väliä, jotta sain työskennellä vaateliikkeessä kyseisen harjoittelun ajan.
Olin silloin 14 -vuotias.

16-vuotiaana aloitin opiskelut kauppiksessa ja suoritin ensimmäisen työharjoitteluni tavaratalo Sokoksessa kosmetiikkapuolella. Kuitenkin haaveena oli jonain päivänä saada jalka oven väliin muotialalle ja seuraavana vuonna hain harjoitteluun vaateyritykseen nimeltä H&M.

H&M on ollut vaatealalla aina arvostettu muotiketju ja ajattelin, että jos saan sinne jalkaa oven väliin, minulla on jonain päivänä mahdollisuus työllistää itseni muotialalla. Harjoittelun loputtua minulle tarjottiin jatkoa extraajana ja kävin töissä koulun ohella + valmistumisvuoden jälkeisen kesän.

Alkusyksystä 2009 kuulin, että Gina Tricot on avaamassa liikettä Poriin ja ajattelin koittaa onneani hakemalla liikeeseen töihin.
Jotenkin ihmeen kaupalla raivasin tieni yli 500 hakemuksen joukosta 10 henkiseen tiimiin vastuumyyjäksi.
Ensimmäiset kolme vuotta työskentelin vastuumyyjänä Ginalla ja tämän jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus apulaismyymäläpäälliköksi.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kuin haaveet myymäläpäällikön urasta nousivat pintaan.
Silloinen myymäläpäällikköni jonka kakkosena toimein, oli todella kannustava ja loi minuun tietynlaista itsevarmuutta ja koin, että voisin jonain päivänä olla jopa itse myymäläpäällikkö.
Itseasiassa koko 5 vuoden Gina urani aikana minulla oli 3 myymäläpäällikköä, joista jokainen on vieläkin tärkeä minulle ja olemme yhteyksissä. Jokaiselta opein paljon ja se muodosti minusta sen mitä olen tänäpäivänä omalle henkilökunnalleni. Olen ollut todella onnekas, kun omat esimieheni ovat olleet niitä parhaimpia mahdollisia esimerkkejä.
Vielä tänäkin päivänä.

Noin vuosi ennen kuin Poriin avattiin uusi kauppakeskus nimeltä Puuvilla. Julkistettiin kyseiseen keskukseen tulevia uusia yrityksiä. Silmääni pisti kaksi ketjua: Bik Bok & New Yorker.

Päätin, että jompi kumpi tulee olemaan se liike missä aloitan mp -urani.
Tosin tiesin, että monet minua kokeneemmat tulevat hakemaan kyseisiä paikkoja ja mietein miten voisin erottua satojen hakemuksien joukosta. Kävin avoimessa amk henkilöstöjohtamisen kurssin, sekä oppisopimuksella Kaupan esimiehen erikoisammattitutkinnon, sekä hain Gina Tricotin valtakunnalliseksi työsuojeluvaltuutetuksi (pääsin tuolloin varavaltuutetuksi)

Aloin rakentamaan selkeää työhakemusta ja tavoittelemaan ammattitaitoista Cv:tä.
Tein kaiken mahdollisen, jotta minut otettaisiin huomioon hakemuksia selattaessa.

Tavoite onnistui ja pääsinkin molempien yrityksien työhaastatteluihin ja loppujen lopuksi minut valittiin Porin New Yorkerin myymäläpäälliköksi. En edes ehtinyt Bik Bokin haastatteluun, niin nopeasti asiat etenivät.

Kun aloitin New Yorkerilla elämässäni tapahtui muitakin isoja muutoksia, jotka eivät olleet niin mieluisia ja minusta tulikin suoraan sanottuna työnarkomaani. Ajattelin, että jos jonkun asian pystyn hallitsemaan elämässäni niin se on oma urani. Tein siis kovasti töitä ja haaveet Helsinkiin muutosta pysyivät takaraivossa. Jonain päivänä vielä.. -ajattelin.

Pian kuulin, että pk seudulle ollaan avaamassa uusia NY -liikkeitä ja pääsinkin myymäläpäälliköksi Espooseen. Sain asunnon Helsingin keskustasta, Etu-Töölöstä ja tuntui, että kaikki oli mennyt juuri niinkuin päässäni suunnittelin. Kuitenkin hyvin nopeasti huomasin, että tietyt arvot elämässäni olivat muuttuneet ja tunsin, että olin kadottamassa omaa persoonaani.
Bik Bok oli aina minulle se ”oman tyylinen” paikka, niin arvojen kuin vaatteiden perusteella
ja niinkuin tähänkin asti asiat alkoivat järjestyä.
Aloitin mp -urani Bik Bokilla Hyvinkäällä,
missä minua oli vastassa ihana pieni tiimi. <3

Muutaman kuukauden siellä ollessani, tarjoutui mahdollisuus lippulaiva -myymälän päälliköksi Helsingin keskustaan. Kunnianhimo nousi taas pintaan ja päätin, että nyt mennään taas.
I can do this!!!

Ja niin siinä kävi ja sillä tiellä ollaan edelleen, enkä voisi olla onnellisempi.
Minulla on loistava tiimi, inspiroiva työympäristö ja
kannustavat ihmiset ympärillä. <3

Olen aina kuunnellut itseäni, mitä haluan ja mitä en todellakaan halua.
Olen ottanut riskejä, tehnyt kovasti töitä ja ennen kaikkea uskonut omiin unelmiini ja
uskonut itseeni.
Olen myös uskaltanut päästää irti, uskaltanut tavoitella
uusia mahdollisuuksia ja halunnut kehittyä, sekä oppia joka päivä.

Uskon, että jokainen voi saavuttaa sen mitä haluaa.
Tarvitaan vain tavoitteellinen suunnitelma ja hieman kärsivällisyyttä.
Aina ei asiat mene juuri niinkuin haluaisi ja välillä tulee tehtyä vääriä valintoja,
mutta onneksi jokaisella on vapaus valita jääkö tuleen makaamaan vai raivaako tiensä ulos sieltä.
Loppujen lopuksi asiat menevät niinkuin niiden on tarkoituskin mennä.

Oma kunnianhimoni on vahva ja aion tehdä paljon töitä saavuttaakseni omat tavoitteeni.
Minun matkani ei pääty tähän..mitä tulevaisuudessa tapahtuu,
en ole oikeastaan itsekkään varma.
Ehkä omistan oman pr-toimiston, ehkä työskentelen hyvinvointi&muoti alalla.
Kuka tietää?
Tällä hetkellä olen onnellinen.
Vain sillä on merkitystä.

Love, Yasmin