Luuserit eivät katso silmiin

Sormia polttelee kovasti ton Julkaise-nappulan päällä. En oikein tiiä miksi, vähän jännitää julkaista materiaalia omista heikkouksista. Mut noh, täältä pesee.

Mun on ollut aina vähän vaikeaa katsoa toista ihmistä silmiin puhuttaessa. Silmiin katsominen on eritoten vaikeaa silloin kun puheenvuoro on mulla. Katse karkaa vähän väliä johokin seinän ylänurkkaan tai kattoon jos selitän jotain asiaa. Se on pirun kiusallista ja ärsyttävää, kun koittaa saada asiansa sanotuksi ja samalla keskittyä silmiin katsomiseen. Huono kombo, joka aiheuttaa vaan ajatuskatkoksia. Jos selitän innoissani jotain niin silmät vilisee kuin Voittopotin hedelmäpelissä. Ei haluais eikä todellakaan tarkoitus oo olla epäkohtelias. Ne vaan menee silleen.

vaikea katsoa silmin

Tapakouluttajien mielestä silmiin pitäisi katsoa kokoajan keskusteltaessa. Miten oikein tehdä ihmiseen vaikutus, kun katse harhailee milloin missäkin?

Olen pyrkinyt opettelemaan harhailevasta katseesta pois, mutta se on saanut mut havaitsemaan uuden ongelman. Mun oikea silmä nimittäin karsastaa hieman, jonka vuoksi katson vasemmalla ihan normisti, mutta välillä oikea silmä vetää ihan omaa sirkusta. Asiakaspalvelutilanteessa käy monesti niin, että tervehdin asiakasta muka silmiin katsoen. Sitten asiakas kääntää päätään olkansa taakse, koska luulee minun katsoneen hänen olkansa yli.  Ja mitä enemmän asiaa tilanteessa ajattelen, sitä vaikeampaa se silmiin katsomisesta tekee. Kerran asiakas kysyi, onko katonrajassa kärpäsiä kun katseeni kääntyi aina välillä pois hänen katseestaan.

karsastus

Miksi halusin kirjoittaa aiheesta? Nykyään mä olen mun karsastavan silmäni kanssa melko sujut, mutta viikonlopun Bootcamp-kuvauksissa ongelma palasi mieleeni, kun meidän piti intensiivisesti tuijottaa kameraan. Herranjumala, mietin mielessäni ja yritin pysyä vakavana kameran edessä, samalla kun toinen silmä lähtee omille matkoille. Ajoittain mun silmät tuo mulle epävarmuuden tunteita enemmän tai vähemmän. Mokoma kierosilmä. Kuvauksista stressaantuneena googlailin jo korjausleikkauksen hintoja. Jos nyt vaan sais äkkiä asian pois päiväjärjestyksestä

vivianna eksymä

Elämässä pitää kuitenkin muistaa keskittyä niihin positiivisiin asioihin, eikä jumittautua pikkujuttuihin. Koitan siis itse itseäni välillä muistuttaa, että vilisevät ja eloisat silmäni ovat osa mua, ja loppupeleissä olen kuitenkin etuoikeutettu näkemään. Muistetaan kaikki olla onnellisia ja kiitollisia siitä mitä meillä on – ja olla vähemmän katkeria siitä, mitä meiltä puuttuu.

vivianna vanity

 

Näiden ajatuksien siivittämänä kohti pian koittavaa viikonloppua. Pidetään mieli aurinkoisena!

 

xoxo,

Vanity

 

Facebooktwittermail

41 kommenttia “Luuserit eivät katso silmiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *