Tällä kertaa vähemmän villiä tarinaa, koska ei minunkaan elämäni aina villiä ole.

Näin tämän miehen pikkujouluissa. Yksi tutuistani tiesi hänet, ja kysyin tutultani heti minkälainen tämä mies oli ja oliko hän sinkku. Tuttuni oletti miehen olevan sinkku ja lupasi puhua miehelle minusta vielä illan aikana. Mies oli urheilullinen, kolmekymppinen, hyvässä työssä oleva ja fiksu kaveri. Hän näytti sopivan treenatulta ja oikein komealta silmissäni. Siitä voitaisiin saada mulle se kaivattu mies.

Mies oli jo melkein saman tien lähdössä pois juhlista. Hän astui juuri baarin ovesta ulos, sanoin sen tutulleni joka kääntyi takanamme olevaan ikkunaan, koputti siihen, ulos lähtenyt mies kääntyi katsomaan meihin ja tuttuni osoitti minua sormellaan ja näytti kysyvän näköisiä ilmeitä. Mies näytti sormimerkin, että häntä kiinnostaisi. Menin ihan punaiseksi, mutta olin kyllä ilahtunut kun asia eteni niinkin nopeasti.

Pari päivää myöhemmin mies ottikin minuun yhteyttä Facebookissa ja kertoi, että meille oli ehdotettu tapaamista. Hän oli saanut nimeni ja puhelinnumeroni tutultani. Myönsin hänen saaneen aivan oikeaa tietoa. Sovimme siis treffeistä. Hetken mietittyämme päädyimme miehen ehdotuksista siihen, että joku ilta menisimme syömään hänen luokseen ja katsomaan jotain elokuvaa.

Treffi-iltanamme odotin miestä sovitussa kohdassa, mutta hän tuntui olevan myöhässä. Aloin jo huolestua ohareista. Nämä eivät olisi todellakaan ensimmäiset minulle tehtävät oharit, valitettavasti. Hän kuitenkin saapui paikalle, suoraan töistä ja pahoitellen myöhästymistään. Mielestäni olisi kuitenkin voinut laittaa viestiä, että myöhästyy hiukan. Tästä tuli ensimmäinen niin sanottu miinuspiste. Hän kertoi ettei ollut ehtinyt käydä kaupassa, eikä suunnitella ruokaakaan sen kummemmin. Lähdimme siis ensimmäiseksi kauppaan.

Niin kutsuttu ruokamme sisälsi vihreitä viinirypäleitä, valkohomejuustoa ja Parman kinkkua. Mielestäni se ei ollut mitään oikeaa ruokaa, mutten sanonut mitään. Ja eihän se ollutkaan kuin pientä naposteltavaa.. Aloin myös olla nälkäinen, en kuitenkaan ollut viitsinyt syödä itseäni täyteen ennen treffejä. Ja olinhan olettanut hänen tekevän meille jotain illallista, kun kerta oli syömään pyytänytkin. Tästä hän sai toisen miinuspisteen, mutten lannistunut vielä.

Menimme hänen luokseen Lauttasaareen bussilla, koska mies ei liikkunut autolla. Tämäkin vähän harmitti, mutta ymmärtäähän sen. Julkisilla liikkuminen vain hidasti iltamme kulkua entisestään, ja minulla oli oikeasti jo kova nälkä. Eihän tosin silloin autoa välttämättä tarvitse, jos liikkuu töihin Lauttasaaresta vain keskustaan. En itse pahemmin käyttänyt julkisia vaan liikuin kävellen. Onneksi minulla oli käteistä bussia varten. Pääsimme kuitenkin melko pian hänen luokseen. Se oli pieni yksiö, mutta ihan kompakti sellainen.

Mies kertoi muuttaneensa siihen suoraan lapsuudenkodistaan, mikä myös oli Lauttasaaressa. Tämän kyllä huomasi, sillä.. Asunnossa oli kapea 90 cm sänky, jossa ei ollut päiväpeittoa, vain lapselliset lakanat. Siis semmoiset siniset, missä oli jotain animaatiohahmoja? Miehekästä kolmekymppisen miehen sisustukseen.. Yhdessä nurkassa oli suuri kirjoituspöytä, jonka päällä oli pieni kannettava tietokone. Niin suurta pöytää ei olisi tarvittu todellakaan tarvittu. Yhdellä seinustalla oli korkea kirjahylly, joka sisälsi myös vähän lapsellista kirjallisuutta. Lisäksi asunnosta löytyi sohva, sohvapöytä ja TV.

Asunto ei siis näyttänyt miltään aikuisen miehen asunnolta, vaikka niin todellakin olin olettanut. Se näytti vain ja ainoastaan isolta pojan huoneelta. Voin kuvitella, että hänen huoneensa oli näyttänyt aivan samalta lapsuudenkodissaan, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Tästä asunnon kokonaisuudesta voi varmaan arvata hänen saaneen myös miinuspisteitä?

Ensimmäisen hyvän asian meidän treffeihin teki punaviini, jota mies tarjosi pienten eväidemme kera. Myöskään elokuvapuolta ei ollut suunniteltu etukäteen. Tämä oli vielä sitä aikaa, kun ei ollut Netflixejä käytössä. Emme olleet käyneet vuokraamassakaan mitään. Katsoimme siis jotakin, mitä hänen omista varastoista löytyi. Varasto ei ollut kovin laaja, mutta valitsemamme elokuva oli yksi suosikeistani. Se meni siis ihan sopivasti. Rupattelimme vähän elokuvan lomassa, sillä olimmehan molemmat nähneet kyseisen elokuvan jo muutamaan otteeseen. Hän oli kyllä kohtelias, hän täytti meille lisää viiniä ja meillä oli mukavat keskustelut ja elokuvan kommentaarit. Oloni oli tästä huolimatta hiukan kiusaantunut, koska illan kulku ei ollut ollut sitä mitä olin odottanut. Eikä se asuntokaan näyttänyt läheskään siltä, mitä olin päässäni kuvitellut.

Kun elokuva loppui, alkoi olla jo aika myöhä ja sain siitä myös hyvän verukkeen hipsiä kotiin. Hän oli ollut kyllä mukavaa juttuseuraa, mutta ei kuitenkaan minun tyyppiäni. Osittain fiilikseeni vaikutti se,  miltä hänen asuntonsa näytti. Hänessä olisi vielä sen ikäiseksi mieheksi paljon koulutettavaa, jos hänen kanssaan olisi jonain päivänä  esimerkiksi yhteen muuttamassa. Fiilikseeni vaikutti myös se, että minulle mainostettiin illallista joka olikin loppupeleissä suht terveellistä naposteltavaa punaviinin kera. Viinistä hän sai luultavimmin parhaat pisteet tuon illan aikana.

Miestä ei selvästi olisi haitannut vaikka olisin jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta hän ymmärsi kyllä, että minullakin oli aamulla töitä ja menisi kuitenkin hetki päästä kotiin asti. Halasimme eteisessä heipat, kun olin jo pukenut takin ylleni. Halauksen yhteydessä hän painautui minua vasten, katsoi silmiini ja sanoi, ettei haittaisi jos jäisin vielä vähäksi aikaa. Siitä tunnelmasta huomasin kyllä, mitä hän sanoillaan meinasi. Näille ekoille treffeille seksi ei olisi kuitenkaan sopinut. Omalta puoleltani tunnelma ei ollut tarpeeksi rento, ennemminkin kiusaantunut. Siispä lähdin.

Mies lisäsi minut seuraavana päivänä Facebook-kaveriksi. Emme kuitenkaan ole olleet enää yhteydessä. Luultavasti hän huomasi hyvästelyhetken reaktiostani, etteivät toiset treffit tule olemaan meidän välillämme ajankohtaiset. Hyvä niin, eipähän tarvitse keksiä mitään tekosyytä kerrottavaksi, miksi emme näkisi uudelleen.