Suorittaminen- hyvä ja huono asia. Sopivissa määrissä se pitää ihmisen tehokkaana, mutta liiallisina annoksina se uuvuttaa. Minä olen aina ollut suorittaja- valitettavasti. Olen arvottanut itseäni tekemieni asioiden kautta. Olen halunnut olla yhtäaikaa kaikkea; vaimomatskua, punttipirkko, kodinhengetär, työpaikan tehomyyrä, kavereiden auttava käsi….Olen aina ollut todella huono sanomaan EI, ja ennekuin tajuankaan, on kalenteri kirjoitettu täyteen erilaisia menoja ja päivämääriä. Ja siihen päälle ne elämän ”pakolliset”, kuten työt, treenit, kotihommat….. Suorittamisen päälle kun laitetaan vielä hyvin itsepäinen ja sisupussimainen luonne, on asioista hellittäminen todella vaikeaa, sillä aina tottunut ”pärjäämään omillani”. Siihen on erinäisiä syitä, mutta samalla tuo ”minä ite, kyl mä pärjään, ei tartte jeesiä” asenne on ollut se, mikä minut on auttanut muutamista todella raskaista elämänvaiheista ylitse. Kun on ollut ”pakko” tehdä asioita, ei ole voinut jäädä loputtomasti itkemään sängynpohjalle. Hoidan mulle annetut tehtävät ja vaateet vaikka pää kainalossa. Kaksiteräinen miekka siis.

Mutta kun suorittaminen menee yli, se muuttuu stressiksi. Stressi taas vaikuttaa hormonaalisestikin koko kroppaan ja pelkästään negatiivisella tavalla.
Missä sitten menee raja? Milloin stressinhallinta pettää ja sopivanlaatuinen suorittaminen menee ylisuorittamiseksi ja alkaa kuluttamaan omaa jaksamista huomaamatta sisältäpäin? Siinäpä se. Itse en olisi sitä itse tajunnut. Koko kevät on painettu melko kovalla syklillä eteenpäin. Treenejä on viikossa kertynyt paljon, dietillä on oltu jo maaliskuusta…. ohjelmaa riittää jokapäivä aamuvarhaisesta yömyöhään. Vieressäni olevat ihmiset ovat sanoneet jo tovin ”lepäähän välillä”, mutta mä olen kuitannut vain toteamalla ”ei mulla mitään hätää ole, ihan hyvin mä jaksan”. Mutta kauanko? Rehellisesti sanottuna, en tiedä kauanko olisin enää jaksanut…Eikä kyse tosiaankaan ollut vain treeneistä tai dietistä, vaan kaikesta, mitä olen elämääni kasannut- hyvässä ja pahassa.

Viikko sitten minut kaapattiin yllätyksenä töistä ja kiidätettiin ”lomalle”, vuorokaudeksi todelliseen täyshoitoon Flamingo Spahan. Alkuun olin ihan kauhuissani- enhän mä voi! Enhän mä nyt voi jättää kotihommia tekemättä ja treeniä välistä. Olla vapaalla…. lopulta sain tietää, että kaikkeen tähän oli valmentajani siunaus. Mieheni ja valmentajani olivat yhdessä puhuneet, että nyt olisi tärkeintä saada tyttö rentoutumaan ja stressitasot alas. Lauantai-ilta sitten maattiin Spassa, istuttiin leffassa, otin vaahtokylpyä, vähän viiniä ja raflaruokaa. Mitä tapahtuikaan? Tyttö nukkui ensimäistä kertaa kuukausiin yli 6 tunnin yöunet. Sunnuntaina nukahdin vielä 2 kertaa Spassa, kotimatkalla, päiväunet…. ja perään taas 10h yöunet. Maanantaina vastassa oli jäätävärt lihasjumit ja illalla yhdeksältä nukkumatin kyläily. Olin ilmeisesti saanut stressin laukeamaan ja kroppa vähän höllensi otettaan, ainakin aloin jälleen nukkua. Koko kuluneen viikon nukuin paremmin, kuin aikoihin. Joka ilta olin ihan naatti jo kymmenen aikaan, ennenkun saatoin kukkua ylhäällä yhteen ”ei mua väsytä”. Eikä mua edes oikeasti väsyttänyt, kävin varmaan niin lujaa ylikierroksilla.

Nyt sitten oli juhannus. Lähdimme kotiseuduilleni Savoon kolmeksi päiväksi. Olin suunnitellut treenipaikat ja safkat, ihan normaalit diettikuviot siis…. kunnes valmentajalta tuli viesti, joka käski jättää treenikamat himaan, syömään ja juomaan niinkuin normaalit ihmiset juhannuksena. Ottamaan kolmen päivän miniloman tästä kaikesta. Ohhoh. No- edellisviikonlopusta viisastuneena näin tehtiin. Juhannus meni syöden hyvää ruokaa, hieman herkutellen, tuli sitä otettua skumppaakin. Ja voi että sitä unen määrää! Ihan käsittämätöntä miten paljon ihminen voi nukkua! Lisäksi huomasin ajatusmaailmassani hieman muutoksen tuulia. Ennen olen aina morkkistellut syömisiäni ja juomisiani, vaikka se olisi tehty ihan luvan kanssa ja ohjeiden mukaan. Nyt osasin ottaa sen jäätelön ja skumppalasin ilman suurempia morkkisteluja. Osasin ajatella, etten mä niihin nyt kuole. Valmentajani sanoin ”sulla on 10 viikkoa aikaa hakata ittes vielä tässä henkihieveriin ja kaivaa se kisakondis sieltä”. Niinpä- juhannuksen painotavoite kun oli ylitetty jo tovi sitten.
Moni on ihmetellytkin mun treenimääriä ja diettitahtia. Kuinka tiukalla olen ollu jo alusta asti. Mutta nyt on pakko sanoa, että olipas ihana höllätä välissä! Tämä akkujen lataus tuli niin oikeaan aikaan, ettette uskokaan. Tuli sellainen fiilis, että kun hommia paiskitaan ja hommat etenee, on vara sitten vähän höllätäkin. Nyt on oikeasti sellainen fiilis, että on levätty ja jaksaa ja haluaa todenteolla taas palata siihen kovaan arkeen kiinni ja alkaa metsästämänään sitä syksyn kuntoa uudella vaihteella. Nyt mulla on sellainen luotto päällä, et kyl tässä kireäksi ehditään. Lisäksi olen oppinut todella paljon itsestäni. Omasta jaksamisestani ja stressinhallinnasta. Ihminen jaksaa yllättävän paljon, kun venyy ja venyy vaan. Mutta onko se järkevää, onkin eriasia. Minun on opittava jakamaan vastuuta ja opittava sanomaan ei, kaikkea ei ole pakko suorittaa itse- eikä ylipäätäänsä suorittaa. Ei se mun elämästä tee yhtään huonompaa, vaikken itse pakastimeen väännäkkään kolmen viikon ruokia ja koti ei jokapäivä kiilä puhtauttaan. En ole yhtään parempi ihminen, jos säädän tyhjänpäiväisiä pikkujuttuja aamutunneille ja nipistän unistani. Annan sitä aikaa itselleni ja lähimmäisilleni jatkossa paljon mielummin, kun tyhmälle imurille. 🙂

Kuunnelkaa ihmiset kroppaanne ja sisintänne. Omaa jaksamistanne. Ja jos ette itse kykene itseänne kuuntelemaan, kuunnelkaa ihmisiä ympärillänne. Itsensä jos tarpeeksi pahasti uuvuttaa, ei se paranemisprosessi olekaan enää niin yksinkertainen. Minä nyt oivalsin tämän onneksi, ennekuin oli liian myöhäistä. Ja aijon jatkossa laittaa kehonhuollon ja unet ykkössijalle. Muutin jopa työkuvioitani loppukesäksi sellaisiksi, että pystyn tekemään kevennettyä työviikkoa omien suunnitelmieni mukaisesti. Näkyyhän se hieman tuloissa, mutta nyt oma hyvinvointi ja syksy on tän tytön focuksen kohteet.
Itseänne, toista kroppaa tai päänuppia kun ei rahalla saa ostettua.

Energistä uutta viikkoa- pitäkää huoli toisistanne. Peace and love <3

P.s. Ylimagee NY-lippis ja muut kesän päähineet pikatoimituksena täältä!