Moikka!

Nyt on toivepostauksen paikka elikkä siis mistä kaikki on lähtenyt käyntiin? Seuraavassa tekstissä käsittelen miten otin terveelliset elämäntavat osaksi elämääni.

Olen aina liikkunut jollain tapaa, mutta en koskaan ole ollut varsinainen urheilija. Välillä lenkkeilin vähän enemmän, välillä vähemmän. Kävin uimassa tai tanssitunnilla satunnaisesti. Muistan myös pelaanneeni paljon Wii Fitiä yläasteella!

Söin paljon perusruokaa ja hyvin, mutta herkuttelin ehkä vähän liian usein. Lukiossa sitten vähän enemmän, kun herkutteluni muuttui tunnesyömiseksi ja ahmin aina koeviikolla. Mielikuvani tuolloin kropastani oli, että en pitänyt siitä kovinkaan paljon. Uskoin, että jokaisen tuli vain tyytyä geeneihinsä. Pidin itseäni isona vääristä kohdista ja mielessäni pyöri ajatus, ettei mikään maailman treeni tule muokkaamaan kehonmuotoani miksikään.

Salibuumin edetessä kovaa vauhtia päätin kaverini kanssa hankkia salijäsenyyden ja käydä ahkerasti ryhmäliikuntatunneilla. BodyPump oli tuolloin kova sana. Tunneilla hiki virtasi ja oli hauskaa. Muistan, kun eräs päivä olimme menossa juhlimaan kavereiden kanssa synttäreitä ja julkaisimme kuvat instagramiin juhlavaatteissa.

Sain kommenttia ihmiseltä kehuen hauislihaksiani ja itsekin jopa havahduin ihailemaan. Tästä alkoi pikkuhiljaa kehittyä se ajatus, että kyllä kroppakin alkoi näyttämään hyvältä kun tekee jotain hyvää sen vuoksi. Aloin ihailemaan lihaksikkaampia ja vahvoja vartaloita.

Pian aloin käymään enemmän salin puolella. Ensin ravasin vain kaikissa laitteissa, mutta pikkuhiljaa halusin tehdä enemmän kokonaisvaltaisia liikkeitä tekniikkaani keskittyen. Itsevarmuuteni kasvoi, ei pelkästään fyysisten muutosten vuoksi vaan henkisten. Koen saliharrastuksen kasvattavan luonnetta ja kärsvällisyyttä.

Tällöin söin vielä liikaa herkutellen sekä juoden proteiinijuomia ja patukoita miten sattuu. Tietoni ruokavalintojen suhteen oli hyvin puutteellista ja muistan yhden hassun tapauksen, jossa olin vahingossa ostanut proteiinijauheen sijaan massanlisääjää 😀 Arvatkaa nousiko paino… Ja itse ihmettelin, että ompa täyttävä tämä protskujauhe. Naurattaa vähän kuinka sokeasti olen vain syönyt mitä kaupanhyllyt tarjoaa. Ajattelin proteiinia ”ihmetuotteena’’, joka kasvattaa lihaksia ennätysvauhtia.Tietoa alkoi kokemuksen myötä karttua yhä enemmän. Samalla myös oppi, mikä itselle toimi parhaiten.

Viime vuonna sitten syömiseni muuttui hyvin paljon tavoitteellisemmaksi, kun aloin tarkkailemaan eri ravintoaineiden määriä. Varmistan aina, että joka aterialla tulee hyvässä suhteessa tavoitteiseeni nähden proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Tykkään käyttää ruokavaakaa apukeinona. Tiedän sen olevan monelle turhauttavalta tuntuva vaihtoehto, mutta itselleni se sopii varsin hyvin. En koe mitenkään olevani pakkomielteinen ruuan suhteen. Haluan vain loogisesti seurata sen vaikutusta tuloksiini. Minulle tällä on sama merkitys kuin esimerkiksi treenien kirjoittaminen ylös. Ruokailujen seuraaminen auttaa kehittymisessä ja oman vartalonsa tuntemisessa. En kuitenkaan suosittelisi tarkkaa ruuan seuraamista, jos se aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Maalaisjärjellä pääsee aina tosi pitkälle 🙂

Välillä aikaa on ollut hieman vähemmän käytössä ja treenaaminen, hyvin syöminen sekä palautuminen on ollut hankalampaa. Kuitenkin olen aina yrittänyt parhaani mukaan suunnitella aikatauluni niin, että en joudu paljon karsimaan mistään. Ruuat kannattaa esimerkiksi valmistaa etukäteen ja pistää jääkaappiin rasioihin valmiiksi. Treenit kannattaa laittaa kalenteriin ylös tietylle päivälle niin niistä ei uskalla luistaa. Palautuminenkin on erittäin tärkeää kiireessä, varsinkin stressaantuneena. Itselläni kuitenkin terveelliset elämäntavat ovat niin rutiinia ja lähellä sydäntä, että on vaikeampaa poiketa niistä kuin olla poikkeamatta. Suosittelen siis kaikille, jotka pitävät terveellisyyttä mahdottomuutena, kehittävän itsellensä sopivan ja mieluisen rutiinin. Kun omaan rutiiniin tottuu on vaikeampi poiketa siitä. Treeni ei saa olla rangaistuskeino herkuttelulle vaan mieluisa ajanviete! Eniten minua motivoi treenaamiseen ja terveellisyyteen oma hyvinvointi.

Voin sanoa, että luonteeni on myös muuttunut paljon vuosien varrella. Matka tähän ei ole ollut pelkkä kuukauden muutos vaan vuosien muutos sekä ajattelutapojen muuttumista. Muutokset, jotka vaativat aikaa ovat niitä parhaimpia. Nämä muutokset ovat yleensä pidempiaikaisempia. Ei siis kannata luottaa pikadieetteihin vaan suureen elämäntapamuutokseen. Tällöin pääsee kehittämään itsellensä sopivan terveellisen rutiinin rajoittamatta itseään kaikelta. Kaikki olemme olleet aloittelijoita joskus ja kaikilla on virheemme, mutta tärkeintä on yrittää saavuttaa ne omat tavoitteet. Matka siihen toimii tosi hyvänä kokemuksena.

Tulevaisuudessa suunnittelen saavani vähän enemmän tukea intohimolleni käymällä Personal Trainer-koulutuksen ja/tai mahdollisesti opiskelemalla lisää ravitsemuksesta. Olen hyvin kiinnostunut näistä aiheista ja nautin muiden auttamisesta. Tavoitteeni on, että pääsen  auttamaan muita myös muun kuin oman kokemukseni pohjalta. Multa saa aina vapaasti tulla kysymään juttuja, moni tietääkin, että höpisen mielelläni näistä asioista!

-Isabella