Moikka.

Ihana viikonloppu päättymäisillään. Oli ensimmäinen viikonloppu usean kuukauden jälkeen, kun ei ollut työkeikkoja tai muita “pakollisia” menoja.
Oli kivaa vaihtelua vaikka nautinkin keikoista aivan mielettömästi.

Näin viikolla rakasta, pitkäaikaista ystävääni joka tulee lähtemään pian kauas pois ja pitkäksi aikaa. Vaikka emme näe kovinkaan usein on hän minulle rakas ja kuin siskoni. Tiedän ja uskon, että hän tulee takaisin, mutta aina pieni huoli on toisesta, kun lähtee kauas. Onkin hyvä olla kiitollinen, että elämme 2000- luvulla ja yhteys toiseen voisi periaateessa olla katkeamaton.

Perjantaina kävin katsomassa uusimman James Bond  elokuvan -007 Spectre. Olipa hyvä!!
Seuralaiseni saikin nauraa minulle kun näki innostukseni muutamassa kohdassa, missä elokuvassa ajetaan hienommilla autoilla. Ei ihme, että tykkäsin leffasta. Voin kyllä suositella kaikille toimintaelokuvista pitäville.

Jatkoimme elokuvasta vielä yksille, mutta juutuimme juttelemaan joten kotiin meno venähti hieman. Onneksi ei lauantaille ollut aikataulutettua ohjelmaa.

Oli tarkoitus lauantaina mennä käymään Ski- & Digiexpo messuilla messukeskuksessa, mutta koska sää oli suht lämmin ja nätti niin kävimmekin hieman veneilemässä.
Lapsuudessa äidilläni oli mökki espoon edustalla saaressa, jossa olen halunnut käydä viimeisen 15-vuoden ajan. Vihdoin sain aikaiseksi vierailla saaressa – ihania ja rakkaita muistoja.

Raikas meri-ilma ja metsän tuoksu olivat kyllä ihanaa vastakohtaa viime viikkojen sisällä ololle saati alunperin suunnitellulle messuhallille. Kävelimme saaren ympäri, todella kivaa kävellä muitakin, kun tuttuja lenkkipolkuja. Olen kuitenkin ihminen joka viihtyy luonnossa.

Illalla oli Halloween- kutsuja tiedossa ja päädyin, että menemme kolumbialaisen ystäväni luokse, josta jatkoimme Kokomoon, jossa oli Latino-Halloween teemainen ilta. Tulipahan taas tanssittua, mutta lattaria taas pitkän tauon jälkeen.

Autolla olin liikenteessä viikonlopun riennot, kuten tapaani kuuluu.

Sunnuntai menikin sitten nysvätessä, kunnes illalla intouduin pitkästä aikaa nousemaan tankotanssi tangolleni.
Lisäksi sytytin muistokynttilät pyhäinpäivän kunniaksi, sekä rakkaiden muistoille, jotka eivät ole täällä enää.
Itse olen ominut “Dia de los muertos” tyyppisen ajattelun, siinä iloitaan ja muistellaan hyvällä poistuneiden muistoa, eli ei surra tai kaivata – kärjistetysti sanoen.

Seuraava postaukseni tulee olemaan tankotanssi sekä urheilupainotteinen. Hieman avaan tavoitteitani ja haasteita, joita matkalla on ollut.

Hyvää viikkoa – tehdään arjesta juhlaa!

/L