Hei.

Moni teistä tietää tuon ohjelman Toisenlaiset äidit, johon muuten haetaan äitejä uusiin jaksoihin! Haku löytyy täältä.

Jouduimme jättämään castingprosessin kesken, koska mieheni ei ollut suostuvainen synnytyksen kuvaamisesta televisioon, ymmärrän häntä kyllä hyvin, mutta toki se oli pettymys itselle.

Täällä mennään nyt puolivälissä raskautta ja mielessä on pyörinyt vaikka ja mitä ajatuksia.
Päällimmäisenä on ollut epätieto oman raskauden kulkemisesta ja esim. sukurasitteista.

Monet ensiodottajat saavat jotain ajatuksia ja vertauskuvaa omilta äideiltään tai esim siskoiltaan. Mitenkäs sitten minä, joka olen adoptoitu?

Olen itse syntynyt viikolla 28 ja se luo ehkä myös pientä huolta, että miten oma raskaus menee vaikka kaikki on tähän mennessä mennyt normaalisti.

Kävimme alkuraskauden ultraäänessä omakustanteisesti ja suosittelen Perhe Arte – klinikkaa, joka löytyy Helsingistä ja Lahdesta. Tuo alkuraskauden uä oli heillä edullisempi ja palvelu ihanan ystävällistä.

Toinen asia mitä olen miettinyt on se, että minullahan on keskivaikea kuulovamma.. En epäile, etten kuulisi lapsen itkevän toisessa huoneessa, mutta miten taapero ymmärtää, että äitiä pitää katsoa silmiin jotta hän kuulee? Muut perheen juttelevat huoneesta toiseen ja kohdallani se EI tule kysymykseen.

Noh, ainakin lapsi oppii katsomaan silmiin puhuessa.

Oletko sinä toisenlainen äiti? Onko sinulla vinkkejä tai ajatuksia aiheeseen?

Mitä olet mieltä synnytyksen kuvaamisesta televisioon?

/L