Hola.

Olen moneen kertaan miettinyt onnea ja onnellisuutta sekä tietysti onnistumista, koska sekin luo onnen tunteen.

Kuitenkin onnen tavoittelu vain onnistumisen kautta voi olla illuusiota eikä pitkäkestoista… vai?

Onnea on erilaista, eri tuntuisia ja eri muotoisia. Uskallan vain harvoin sanoa olevani onnellinen, pitäisikö se uskaltaa sanoa useammin? Onko onni kiinni sen tunnustamisesta?

Olen onnellinen, olen tyyni ja itsevarma. Oikeasti itsevarma onnesta.. en itsevarma itsestäni.

Onnea minulle on kokea ja tehdä sekä luoda. Nähdä, ajatella ja tuntea. Elää hetkessä ja tehdä muistoja.

Nyt onnen hiileen puhaltaa luutaan vieressä syövä koira ja syysaurinko, joka lämmittää.

Miten pienistä asioita ja hetkistä saa täyttymyksen onneen? Pysähtymällä – on vastaukseni. Onko se oikein vai väärin? Tuskin kenellekään on oikeaa vastausta.

“Onnistumisen väliaikainainen onni” Eilen koin tätä hetkellistä onnea kalastaessani, kun syöttiin nappasi ahven.

Näillä ohjeilla itselleni palaan huomenna arkeen ja olen siitä aika innoissani. ✌

/L