Heippa taas pienen tauon jälkeen..
Päivät vain juoksevat ohi ja inspiraatiot vaihtuvat. Olin kirjoittamassa henkilökohtaisesta yliannostuksestani SOME:n ja nykyajan suhteen, mutta päätin ensin keskittyä johonkin ei niin höttöön ja itseäni ärsyttävään aiheeseen 😀 .

Täällä ollaan päästy raskausviikolle 25 ja kaikki ihan kivasti. Muutamia viikkoja on ollut virtaa taas touhuta ja hyvä yritys päästä takaisin treeniin kiinni.
Minulla oli tosiaan hyvä ajatus, että jatkan treenaamista “normaalisti” raskausaikana, mutta eihän se onnistunut. Sen sijaan onnistuin ottamaan pientä stressiä treenaamattomuudesta.

Huonot olot, kivut, väsymys ja fysiologiset muutokset pitivät pois urheilun parista. Lisäksi arki onkin yllättävän kuluttavaa.. aamulla 05 herätys, koira ulos jonain aamuina, 50km ajomatka töihin, työt normaali kahdeksan tuntia, ajo kotiin, ruoan laitto ja koira pihalle. Orvanpyörä mitä en kyllä vaihtaisi pois.

Onneksi en ole ainoa ja ei pitäisi ikinä verrata itseään muihin. Tietysti pääkopan kanssa on tekemistä jos on tottunut liikkumaan aktiivisesti ja yhtäkkiä se ei  vaan onnistu.

Olen nyt muutaman kerran päässyt uimaan ja sitä on tarkoitus jatkaa. Kävelyä tulee koiran kanssa ja muuten touhutessa, ettei tässä ihan sohvaperunaksi ole muututtu.

Määrä tuntuu vähältä verrattuna siihen mihin oli tottunut eli aktiiviseen liikuntaan useampana päivänä viikossa.

Tämä on ollut matka, missä oman kehon kuuntellu on konkretisoitunut. Pitää suoda itselle lepohetkiä ja positiivisia tuntemuksia ja tunnetiloja.

Olen sisustanut hieman ja kutsunut ihmisiä brunssille, nauttinut hetkistä ja kahden keskeisestä ajasta mieheni kanssa. Olen panostanut itseeni ja omaan ulkonäkööni, kun energiaa on ollut – on kiva näyttää ihan hyvältä “vaikka on raskaana”

/L