Heippa.. ja taas vähän syvempiä ajatuksia.

Loppukuusta julkaistaan Pietarin hieno musiikkivideo, jossa esiinnyn. Musiikkivideo kuvattiin marraskuun alussa ja olen todella ylpeä päästessäni jälleen Pietarin videolle.

Olen todella tyytyväinen esitykseeni, mutta… vissiin jonkinasteisen syömishäiriön ja mielenvikaisuuden voin tunnustaa, kun omaan silmään näytän… noh, en tykkää näkemästäni.

Tiedän että näin on ollut pitkään enkä itse näe itseäni kuten muut – kuten ei kukaan meistä. On kuitenkin jatkuvaa tuulimyllyä vastaan taistelua, kun oma peilikuva ei miellytä. Miten muuttaa se oma näkemys?

Samaan aikaan näen kuvia itsestäni esillä – suurimpaan osaan olen todella tyytyväinen, koska se on luotu illuusio, työ tai tehtävä jonka teen. Eli en koe, että itse esiintyisin henkilökohtaisesti siinä kuvassa vaan katson luomaani asiaa.

Itsekriittisyys on hyvästä, mutta miten sitten, kun sitä on liikaa?

Suostittelen lukemaan seuraavan jutun Reippaan tytön syndroomasta.

Itseni se kyllä herätti, koska tunnistan samoja piirteitä itsestäni useassa kohdassa – oikeastaan kaikissa.
Silti en ole ollut valmis muuttamaan mitään itsessäni, koska – noh, pärjäänhän minä näinkin.

Tärkeää on kuitenkin tiedostaa ja ymmärtää tuo, ehkä joskus tulen olemaan valmis laskemaan muurejani ja suojaani.

Olenkin usein saanut palautetta, että olen niin sulkeutunut omaan kuoreeni, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut suojakuori kimmoittaa usein takaisin sen toisen huolen ja vakuutan pärjääväni. Toiset saavat minusta kylmän kuvan vaikka olen lämmin ja ymmärtäväinen.. Toisaalta olen hyvinkin tarkka, etten ole hövelön tai naiviin oloinen kikattelija.

Rajoja, joita joidenkin tulisi miettiä enemmän, joidenkin vähemmän.

Pitäisi keskittyä hetkeen enemmän, miettiä sitä miten muut minut näkevät, jos en itse voi nähdä positiivista.

Toinen miten olen oppinut näkemään minut kuten  muut näkevät on kuvien kautta. Kun jokin alkaa ahdistaa niin ottaa vaikka se selfie itsestä, missä omasta mielestäni näytän hyvältä, ei sitä tarvitse minnekkään “postata”, mutta näen itse: aaah – tolta mä näytän!

Tämmösiä aatteita ja epätäydellisyyttä – toisaalta sehän on ihmisyyttä?

Rauhallista loppuviikkoa <3 .

*Blogin kansikuva tehty TCM:n kanssa yhteistyössä vuonna 2014.