Kun oma olo sukeltaa vol 6251781.

Niinhän siinä sitten kävi että pelot räjähti käsiin… Kuten Mikael Gabriel laulaa: “varo mitä sanot jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot”

Ja taas sukelletaan lahjakkaasti oman mielen kanssa. Olo ettei ole ansainnut mitään ja epäuskoisuus kun joku haluaa välittää sinusta tai kertoo että olen tärkeä. Milloinhan sitä oppisi ottamaan vastaan hyvää?

Vuoden loppu kai mietityttää vaikka odotan ensivuodelle hyvää ja uskon siihen. Kuitenkin tarpeeksi kun on lyöty niin odottaa taas tulevansa lyödyksi.

Yö meni valvoessa kun paniikkikohtaukseltani nukahdin 24 aikaan ja heräsin uudelleen klo 03. Sain rauhoitettua itseäni musiikilla niin että koko loppu yö ei mennyt niin pahasti panikoidessa.

Onneksi on musiikki josta olen oppinut hakemaan voimaa koska en puhu tai avaudu. Ei auta haukkua itseään ihmisille jotka sinusta pitävät, se on hullunkurinen tilanne ja parempi olla vain hiljaa.

Viimeiset vajaa kaksi vuotta ovat olleet näitä öitä melkein joka yö. Olen hokenut yöt että olen epäonnistunut ja huono, ruma ihminen…. Miksi? En ole epäonnistunut, en ole ketään kohdellut väärin paitsi itseäni.

Onneksi olen viimeiset pari kuukautta oppinut nukkumaan eikä näitä öitä ole ollut. Tiedän että tuo tuleva joulu sekä vuoden vaihtuminen ahdistavat alitajuisesti ja reagointini asioihin johtuu siitä sekä niihin liittyvistä peloista.

Hyvä, että tiedostan asioita ja tiedän että ylihuomenna pystyn taas katsomaan peiliin tai rakkaiden ihmisten silmiin. Itsevihan vallitessa kun en koe olevani kenenkään arvoinen joten en halua kohdata rakkaitani.

Semmosia ajatuksia pyöriessä..

Josko se joulurauha joskus tännekin saapuu!

<3
/ L