Otsikko kiteyttää hyvinkin paljon viimeisten kuukausien ajatuksia.. Kuinka korjata särkynyt sydän? Tämä on varmasti paljon kysytty kysymys halki ihmis-historian.

Itse en ole löytänyt oikein suuntaa, mistä löytää teippiä, koska tuntuu, että tekisin hiekkakalinnaa aallokkoon, joka aina murtaa uudelleen rakennetun seinän.

Erossa on aika kaksi puolta, minä puhun omastani, omista tunteistani ja kokemuksestani. Tämä on aina joillekin vaikea ymmärtää.

Raahaudun vuotta läpi ja koen asioita uudelleen, koen pieniä hetkiä jotka voimauttavat ja muistuttavat, että on olemassa hyvää. Ystävät muistuttavat, että on olemassa jotain kestävää.

Olen äärettömän huono olemaan tuettava, mutta olen huomannut, että nyt on ollut hetkiä, kun vahvinkin tarvitsee luvan luhistua. Eniten tarvitsen sen luvan itseltäni.

Palaan kysymykseen, kuinka korjata särkynyt sydän?

Oma reseptini:

• Keskity hyvään
• Keskity kauniiseen
• Keskity hetkiin
• Opettele sanomaan EI
• Opettele itsekkääksi
• Suojaudu

En todellakaan tiedä, onko tuo minkään sääntöjen mukaista, onko sellaisia?

Onko sinulla ohjeita tai neuvoja?

//L