Nyt se on ohi! Huhhuh…

Jouluaaton aatto meni vielä itkuraivari paniikissa ja mietin, että mitähän tästä tulee.
Siitä sitten saunan kautta rauhoittumaan, loppu ilta tosin päättyi meikäläisen itkuiluun ja hiljenemiseen.

Jouluaatto aamuna tavarat mukaan ja kohti toista koloa missä mun sydän on.. Fiilis alkoi paranemaan ja uskoin, että tästä selvitään. Ja niin selvisinkin.. lopulta tästä joulusta tuli erityinen, lämmin ja voimaannuttava.

Sain aikaiseksi tehdä kokonaisen ankan ja kanin, raakasuklaata sekä cevicheä.
Käytiin vähän yöelämässäkin ja nähtiin sukulaisia ja ystäviä.

Olen huomannu, että olen kiitollinen, olen kiitollinen kaikesta siitä ei niin kivasta ja siitä, että miten se on tuonut minut siihen missä olen ja siksi mikä olen. Meidän jokaisen on kuljettava polkumme, ainoa mikä erottaa on se, että opimmeko niistä ja avaammeko silmämme.. niin voimme kehittyä.

Välillä tuntuu, että menneet painaa ja koittaa luoda varjoa nykyisyyteen vaikka kuinka haluaisi pitää ne takana. Olen kiitollinen, että ympärilläni ovat he, jotka ne ymmärtävät ja näkevät minut niiden varjojen läpi.

Tänään paluu menneisyyteen, kun kävimme haudoilla, Rakkaita ja raskaita hetkiä muistoissa ja pilkahduksia ilosta sekä riemusta.

Tämä joulu on ollut täynnä uusia muistoja, suuria asioita ja tunteita. Uuden oppimista ja vanhan hyväksymistä. Enää neljä päivää tätä vuotta ja sitten uusi ja uljas 2016- vuosi, joka näyttää alkavan uskomattomasti.

Toivottavasti teillä on ollut hyvä joulu ja ihanat pyhät.

Huomenna takaisin toimistolle aamu 7 eli paluu arkeen.