Heippa!

Tässä ajatuksissa taas ollut ja miettinyt.. paljon kuulee ympärillä, kuinka pimeys sekä tietysti viikonlopun aikana tulleet sateet masentavat ja väsyttävät. Ihmiset katoavat taas neljän seinän sisään ja erakoituvat talvea odottaen.

Itse en ole oikein ikinä reagoinut säähän tai vuodenaikoihin. Toki on paljon asioita, jotka mieltäni painavat ja välillä rankastikin.

Tässä havahduin viikonloppuna sisäiseen lämpöön ja hyvään oloon vaikka vettä tuli melkein koko lauantai päivän. Olen ollut upeiden ihmisten ympäröimänä ja tehnyt minulle tärkeitä asioita.
Yksi huippuhetkistä olikin, kun sain tehdä ruuan (vaikkakin helpon sellaisen), jota sitten syötiin porukalla.

En ole emäntä tyyppi, joka haluaisi varta vasten järjestää juhlia tms illanistujaisia, jotta saisi kestitä porukkaa. Tykkään vain pitää huolta ja huolehtia, että kaikilla on hyvä olla.

(Olen hieman huono kutsumaan ketään luokseni koirien takia, ajattelen niiden olevan häiriöksi vaikka ne nukkuvat kukin omilla paikoillaan kotona. Mutta jos esimerkiksi menen ystävälle kylään niin vien mukanani jotain syötävää tai tarjoudun tekemään jotain hyvää / kokoamaan tapas pöydän – se saa hyvälle tuulelle.)

… no mutta asiaan. Pitäisi useammin miettiä ja havahtua mikä on kivaa, mistä pitää ja koittaa toteuttaa sitä. Pitäisi toistaa asioita aina uudelleen, kun tuntuu, että se hyvä olo on taas hiipumassa.
Itsekkyys on joskus hyväksi ja ottaa se oma aika ja paikka vaikka isommankin ryhmän keskellä.

Itselle urheilu on monesti palkitseva ja hyvän fiiliksen tuova asia, mutta entäs kun ei pääse urheilemaan – mistä se rauha ja fiilis sitten? Siksi olisi hyvä, että olisi useita asioita joilla hakea hyvä olo ja rauha.

Mikä on sinulle asia, millä pakenet harmaata arkea? Mikä saa sinun arkesi kuplimaan?

Viikonloppu meni rauhallisesti rentoutuen ja nauttien ja treenitaukoa pidellen.

Kävin perjantaina taas sopimassa tulevista kuvioista ja keikoista… kaikkea meielenkiintoista on taas tulossa! Näin myös pitkästä aikaa kahta lapsuudenystävääni, hauska vaikka yli vuosi mennyt edellisestä näkemisestä, jatkoimme siitä mihin olimme viimeksi jääneet ja päivittelimme kuulumisia.

Lauantaina olimme porukalla keilaamassa sekä katsomassa hieman Espoon yöelämää – oli hauskaa vaihtelua ja tuli koko porukan voimin tanssittua yömyöhään. Tanssiminen on vain niiin oma juttu! Lisäksi tapasin lauantaina aivan ihastuttavan pienen koiravauvan, on ne eläinvauvat vaan niin älyttömän suloisia ja viattomia.

Eilen sunnuntaina veimme pikkusiskoni kanssa isämme syömään Sandroon, josta hän piti todella. Pitäisi hemmotella isää usamminkin, kuin vain tiettynä päivänä.

Meille isänpäivä sekä äitienpäivä on aika merkityksellisiä juhlia, koska vanhemmuus ei ole ollut itsestäänselvyys, kun olemme molemmat siskoni kanssa adoptoituja. Vanhempani odottivat minua useaita vuosia, ennekuin saivat tiedon, että tyttö pitäisi hakea kotiin.