No sitten on viikonloppu taas takana ja se menikin X-Treme Car Showssa lahdessa. Oli kyllä huippukivaa!

Meillä on niin super-upea Mad Fast Motorsport tiimi ja olen älytömän ylpeä, että olen saanut kuulua siihen.

Vielä eilinen eli maanantai meni juostessa tulevan näytöksen sovituksessa. Nyt viikot on onneksi rauhoittunut kotiin, mutta lokakuun ajan viikonloppuisin on kuvauksia ja  näytöksiä – meneepähän aika ainakin nopeasti.

Tänään olin illan isälläni syömässä, pyrin käymään kerran viikossa isän luona kääntymässä. On niin helppoa, kun saan koirat mukaan ja voin mennä lenkkivaatteissa, lisäksi isä asuu lähellä.
Tietenkin isä on huolissaan syömisistäni, koska olen aika hoikka ja viime vuodet ehkä vähän riuduttaneet, heh.

Sitten otsikon kimppuu.. ajattelen paljon, etenkin reissussa tulee mietittyä ja pohdittua paljon asioita, kun tutustuu ihmisiin ja tulee kerrottua itsestäkin usein asioita. Minulla itselläni on erittäin vahva arvomaailma ja voisin jopa sanoa, että vanhoillinen.

En ymmärrä mistä olen tällaisen itselleni kehittänyt, koska se ei ole kotoa tullut. Olen toki todella ylpeä itsestäni, että ns. nykyaikana minulla on selkeät arvot ja rajat. Voi olla, että teini-ikä latino piireissä on valanut nuo arvot minuun.

Olen todella perhe- ja suhdekeskeinen, minulle parisuhde on jotenkin kunnia-asia ja olen omistautuvainen.
Näin syksyisin, kun ihmiset siirtvät sisätiloihin tulee kiinnitettyä paikassa kuin paikassa enemmän huomiota muihin. Itseäni lämmittää nähdä ihmisiä yhdessä ja toivonkin vain, että kukin tajuaa mitä vierellään pitää.

Minulle tärkeitä arvoja onkin arvostus, lojaalius, rohkeus. Itse vielä harjoittelen rohkeutta. Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja? Miten opetella rohkeutta muuten, kuin kohtaamalla pelko?

Olen aina ollut oma itseni, myös vaikeissa paikoissa. Minua on kiusattu rankasti aina päiväkodista asti, lukioon mennessäni se rauhoittui, mutta kuljinkin oman aikatauluni ja suunnitelmani mukaan, joten lopetin suhteiden luomisen.

Miksi minua on kiusattu – koska olen erilainen, kiusaajille ei ollut opetettu arvostusta tai sitten oli erilaisuuden pelkoa.

Miten olen erilainen – olen ihonväriltäni tummempi kun valtaväestö, etenkin 20- vuotta sitten. Lisäksi minulla on keskivaikea kuulovamma, joten olen joutunut käyttämämään kuulokojeita selvitäkseni arjesta – koulusta – harrastuksista.
Edelleen en voi sietää kojetta, jota pidän, mutta ei ole vaihtoehtoja. Olenkin (edelleen) yllättynyt, kun joku ei leimaa minua sen takia oudoksi tai huonoksi.

Mutta olen toki ylpeä omasta erilaisuudestani, ymmärrän paljon, olen joutunut miettimään paljon ja olen saanut upeita tilaisuuksia olla myös kertovassa / opettavassa asemassa.

Uskalletaan siis olla omia itsejämme!

/L

Otsikkokuva: Toni Y.