Herkkä..

Mulle on sanottu, että olen herkkä.
Lapsena kovetin itseni ja olin vahva, olin niin vahva, että herkistyin entisestäni sisältä päin. Olin niin vahva, että nykyinen puolisoni tavatessamme ei ollut varma olenko liian kova ja jyrkkä, jotta voisimme elää yhdessä. Olin niin kova, että kovetin melkein itseni elämältä.

Kuitenkin nyt opettelen ajatusta, että voisin olla herkkä ja hyväksyä sen. Olen herkkä ja avoin elämälle, näen ja aistin tunteet, näen ja tunnen ihmisyyden, mutta myös vihan ja pelon.
Tunnen kaikki elämän tunteet, joskus turhaankin.. Mutta olen alkanut miettiä, onko tämä sittenkin vahvuus ja rikkaus. Rikkaus joka ei näy kaikille, koska olen oppinut kovaksi ja julmaksikin tarvittaessa.

Kuka on herkkä, kuka on vahva? Joskus vahvuus voi olla herkkyyttä, kun et osaa tulkita tunteita ja tilanteita… Herkkyys voi olla vahvuutta, kuten kirjoitin.

Olen mikä olen, elän tunteella ja tunteissa, kai se sitten on herkkyyttä.

/L