Tässä tallennettuja tunteita ja mietteitä marraskuulta tammikuulle. Raskausviikot 8-13 olivat totuttelemista:

Olen kirjoitellut näitä postauksia jo tuolta marraskuulta 2016 muistiin, ettei aika kuultaa muistoja tai vain unohtaisi mitä todellisuus oli.

Teimme positiivisen testin marraskuussa 2016 sopivasti isänpäivää edeltävänä lauantaina. (Tosin eihän meikäläinen yhdestä testistä voinut uskoa). Olin päänsärkyä ja nälän tunnetta lukuunottamatta oireeton.

Olin oireeton aina viikolle kahdeksan asti jota ennen ehdinkin stressata juurikin tuota oireettomuutta. Sitten iski pahoinvointi, kun olimme reissussa kanarialla, minulla auttoi pahoinvointirannekkeet eli Sea Band – suosittelen kokeilemaan. Olin myös aika väsynyt ja tunteet heittelivät.

En ole ennen tuntenut nälkää, miksi olen helposti vetänyt täydet työpäivät syömättä. Nälän tunne kärjistyi, kun olimme palaamassa reissusta, lento oli sen 6h eikä minulla ollut kuin salaatti ja jotain proteiinipatukoita, sipsiä ja muutama hedelmä ruuaksi. Seuraavana päivänä saapumisesta olo aivan kamala, olin niin nälkäinen etten tiennyt miten päin olla ja tätä jatkui muutamia päiviä. Onneksi kun sain rytmistä kiinni niin olo koheni.

En ole oksentanut raskausaikana, mutta se onkin minulle varmaan vastenmielisin asia elämässä, osaan onneksi fokusoida ajatuksia niinä hetkinä kun olo on todella huono ja vältyn oksentamiselta.

Huonoa oloa seurasi väsymys, väsymys paljastui lopulta anemiaksi ja sen kanssa samaan aikaan päätti tulla useita päivä kestänyt migreeni.

Huolta toi myös kovat liitoskivut jo viikolla 14. Mietin muutaman kerran, voinko kävellä enää eteenpäin vaan joudunko soittamaan mieheni hätiin ja hakemaan minut ja koiran lenkiltä.
Kaiken tämän päälle en ole nukkunut katkeamattomia öitä sitten raskaustestin.. Milloin on vain unettomuutta milloin herään pissalle 30min – 2h välein.

Tässä sitä seesteistä keskiraskautta odotellessa 😀 !

Kaikki me ensiodottajat stressaamme varmasti samoja asioita!

Kansikuva varhaisraskauden ultrasta rv 7. 🙂

/L