No ei se viikko sitten siitä paljoa valaistunutkaa vaikka niin odotin.. Eipä se mitään. Onneksi harmaus on vain mun oman pään sisällä.

Otsikko viittaa vuodentakaisiin tunnelmiin ja mietteisiin, nyt on siis kaikki edelleen todella hyvin vaikka jännitystä ja ahdistusta onkin ilmassa.

Vuosi sitten olin vain niin loppu, väsynyt ja mietin pakokeinoa. Minun ei ollut hyvä olla, en nukkunut, syönyt tai oikein jaksanut edes nähdä ketään sekä terveys alkoi reistailla todenteolla.

Kipu kuolee huutamalla – Apulannan biisi oli yksi voimaa tuovia asioita.. Koska “miten kauan sitä kestää, ei sitä ei voi tietää”, mutta kestettävä on.
Inhottavinta oli tuolloin, etten halunnut päästää perhettäni lähelleni, ystäville hymyilin ja sanoin, että kaikki on hyvin vaikka he teisivät ettei ole.

Mutta se siitä!
Tämä viikko on ollut sellaista itkunaurua sekaisin, höpsö olo vaikka vähän ehkä mieli maassa ja väsy.

Maanantaina olimme ajelemassa ensimmäistä kertaa yhdessä tälle vuodelle ja on se vaan niin upeaa terapiaa minulle, että oksat pois! Äänet ja vauhti!
Mutta mikä parasta, on se toinen joka siinä vierellä ajaa <3, se nautinnon jakaminen ja yhteinen harrastus.

Tiistaina oli hieman edustusta, kun Fashion Model Agency oli lähettänyt kutsun VIP Fashion iltaansa, kävimme kääntymässä Le Bonk- ravintolassa. Eilen keskiviikkona kuvasimme taas Teemu Salmisen kanssa. Ihania ja hieman ehkä uhmakkaita kuvia 🙂 😉 .

Tänään ja huomenna olisikin ohjelmassa pakkaamista ja tavaroiden karsimista sekä loppujen tavaroiden muutto. Lauantaina on FitNetin ihana päivä edessä sekä keikka Ducatilla ajokauden alkamisen merkeissä, eli taas menoa paikasta toiseen.

/L