Moikka.

Lupailinkin tosiaan viime postauksessa, että tulen kertomaan vihdoin ja viimein omasta urheilutaustasta sekä tavoitteistani ja haasteista mitä tässä on ollut.

Olen urheillut niin pitkään, kun vaan muistan, mutta merkittävämpänä on ollut 7-vuotiaana aloitettu jalkapallo silloin HPS:n (Helsingin palloseura) riveissä.

Jalkapallosta tulikin minulle urheilun lisäksi tärkeä asia, koska se oli kosketus synnyinmaahani Kolumbiaan, eli oli myös iso osa identiteettiä.

Olen futiksen lisäksi harrastanut salibandya 7-vuotta, pesistä kolmisen vuotta ja HKV:ssä korkeushypännyt sekä juossut pitkää matkaa muutamia vuosia.

2002 vuosi oli ratkaiseva monelta osin, olin ns. huipulla omalla urheilu-urallani ja mahdollisuudet futiksessa maajoukkuepaikkaan oli häilyvästi näkyvissä… kaiken romutti kuitenkin tammikuussa 3. päivä ajettu auto-onnettomuus jossa lantioni murtui useasta kohdasta.

Pitkän kuntoutumisen jälkeen päädyin jatkamaan vain futista ja treenasinkin itseni takaisin peliin niin hyvin kun mahdollista. Vasemman jalan motoriikka ja voima piti hakea alusta asti uudelleen, koska lantioni murtui suurimmaksi osaksi vasemmalta puolelta.

Pelasin futista aina 24-vuotiaaksi asti. Seuroina on ollut KäPa, VJS ja MPS, joista VJS:ssa ja MPS:ssa olen edustanut nuorten SM-sarjassa. Futsalin SM kultaa on tullut muistaakseni muutamia kertoja naisten sarjassa HPS:n paidassa.

En olisi futista vaihtanut mihinkään, mutta lopulta nilkat sanoivat sopimuksen irti.
Minulla meni vuosi tai puolitoista, kun kuntoutin leikattua ja loukattua nilkkaa mm. uiden.
Koirat ovat kuitenkin pitäneet huolen vuodesta 2007 siitä, että paristi päivässä tulee käveltyä reippaasti.

Olin pitkään miettinyt uutta harrastusta, olen äärettömän kiplailuhenkinen enkä osaa lähteä “vähän harrastelemaan” jotain summittaista tai hyppiä lajista toiseen.

Päätin myös, että kokeilisin jotain missä voin haastaa vain itseni, eikä tarvitse esimerkiksi turhautua treeniporukan “löysäilijöistä”. Mietin tankotanssia, mutta minulla oli aika korkea kynnys lähteä kokeilemaan jotain missä en tiedä olevani hyvä :), minulla ei ole minkäänlaista kokemusta tai en tunne ketään.

Noh – rohkaisin mieleni ensimmäiselle tunnille ja jäin kiinni. Parasta oli rankka ja haastava fitnesstankotanssi sekä pakonomainen tarve oppia ja ymmärtää lajia. Fyysinen kipu ja haastavuus toivat nautintoa pitkästä aikaa ja onnistumisen ilo on tuossa lajissa usein läsnä, eli se palkitsee.

Lisäksi sain parhaat valmentajat / ohjaajat ikinä – Terhi ja Satu – Keravan FitnesSpassa olivat iso plussa ja saivat salin tuntumaan kodilta sekä ilmapiirin kannustavan-haastavalta, eli juuri täydelliseltä minulle.

Tiesin, että minulla ei ole alkuun mahdollista treenata, kun pari kuukautta ennen pakollista taukoa. Otinkin suoraan tavoitteeksi Aysha-liikkeen joka on suht haastava ymmärtääkseni… noh, viimeiset treenit ennen taukoa ja sain liikkeen puhtaasti tehtyä.

Paluu takaisin saliin kesti useita kuukausia 2014 keväällä, mutta kun palasin niin pääsinkin kivasti treemaamaan, mutta useita takaiskuja ja kylki – olka loukkaantumisia myöhemmin on treenaaminen ollut todella katkonaista. Lisäksi vuosia 2014-2015 painoi niin kova stressi, että keuhkokuumeen, pyörtyilyn ja vatsahaavan takia en ole päässyt vieläkään palaamaan takaisin tankosaliin.

Onneksi nyt viimeiset 1-2 kuukautta on osoittaneet, että vaikeudet on takanapäin. Pääsin kotona nousemaan kahdesti tällä viikolla tangolle ja se fiilis on aivan mieletön. Video – kotitangolta.

Seuraava askel on palata takaisin FitnesSpan tankosaliin Terhin ja Sadun oppeihin, on muikkeja hirveä ikävä!

Tavoitteena minulla oli pitkään päästä tankotanssissa lähelle esiintymistasoa, mutta en tähdännyt kilpailemaan. Kuitenkin viime vuosien tuomien yllätysten vuoksi on tavoitteeksi muodostunut hyvä fyysinen kunto ja suht ok lihaserottuvuus.
Koitan kamppailla ylisuoritusta vastaan, koska perfektionistina se on liiankin helppoa.

Tämän hetkinen kuvanmukainen kunto on puhtaasti kotitreeni pohjainen. Pyrin aamuisin ennen koiralenkkiä tekemään vatsat, kädet ja jalat joko ruumiinpainolla tai kahdella 5kg painoa avuksi käyttäen.