Mulla on yleensä syystä tai toisesta mennyt syteen ja saveen uuden vuoden lupaukset. Seuraavana vuonna ajattelin vihdoin ylittää sekä yllättää itseni ja bongasinkin Neiti Kotipellon blogista hyvän idean, joka on ihan pakko toteuttaa. Kirjoitan nimittäin itselleni kirjeen, jonka saan avata vuoden päästä.

Aion asettaa erilaisia tavoitteita ja toivomuksia koskien itseäni. Vuodet tai vuosi ylipäätään menee niin hirmuisen nopeasti, että enää ei ehdi oikein perässä pysyä, mitä oli milloinkin ja miksi. Asioiden kirjoittaminen paperille tekee niistä konkreettisempia ja näin voimme ehkä alitajuntaisesti toimia enemmän toivottujen asioiden hyväksi.

Mutta miten tehdä niitä lupauksia? Mikä on realistista ja mikä ihan höpöhöpöä? Olen sitä mieltä, että sinun on oikeasti omaksuttava tavoitteesi vaatima asenne, jota pystyt sitten matkan varrella kehittämään ja kasvattamaan jatkuvasti. Tyhjiä lupauksia on paljon ja jos et oikeasti motivoidu ja omaksu lupauksen vaatimaa asennetta, niin sitten ei pitkälle pötkitä.

Ja jos palataan vielä tuohon kirjoittamiseen, niin ylipäänsä ajatuksen raapustaminen paperille selventää mielen päällä olevia asioita. Itsetutkiskelua tulisi kunkin kokeilla tarttumalla reilusti kynään tai wordiin. Ahdistava ja mieltä painava asia voi saada aivan uudenlaiset sfäärit pukiessaan ajatukset konkreettisesti paperille. Olen kokeillut tätä. Olo on kuin katselisi kriisiä boksin ulkopuolelta. Samaa tekniikkaa aion nyt sitten hyödyntää tavoitteissani, niin konkreettisissa kuin henkiselläkin puolella.

Tässä muutamia esimerkkipoimintoja, joista aion kirjoittaa:

-Tehdä enemmän hyviä asioita muiden ihmisten hyväksi. Rakastaa.

-Kirjoitan kerran kuussa itsetutkiskelupäiväkirjaa kuluneesta kuukaudesta.

-Aion opetella jotain uutta! En ole vielä tarkkaan päättänyt mitä, mutta ehkä se idea sieltä tulee..

-Kehittää ruuanlaittotaitojani ja kokeilla uusia ruokia.

-Vähennän  sokerin syömistä.

-Valokuvaan.

-Pidän käsilaukun sisällön järjestyksessä. Tämä on haasteellisin 😀

Varo mistä unelmoit, sillä ne voi toteutua 😉

xoxo, Elina