Kutsuin häntä koiramieheksi. Deiteistä on aina helpompi puhua ystävilleni lempinimillä kuin oikeilla etunimillä. Lempinimet jäävät kuitenkin paremmin mieleen.

Törmäsimme koiramiehen kanssa Tinderissä ja aika pian selvisi, että asumme melko lähellä toisiamme. Miehellä oli koira (lempinimensä mukaan) ja hän ehdotti, että voisimme nähdä koiranulkoilutus merkeissä. Se sopi hyvin. Sopivan rento ajatus treffeistä. Ei tarvitsisi kasvokkain istua kahvikupit kourissa, työhaastattelumaisesti. Löimme molemmille sopivan illan lukkoon. Se oli helppoa, sillä hän kuitenkin ulkoilutti koiraansa joka ilta. Luonnollisesti. Aiomme nähdä hänen talonsa kulmilla ja lähteä siitä käppäilemään fiiliksen mukaan eteenpäin.

Tuli deitti-iltamme ja minä odottelin etuajassa häntä, koska en halua olla ikinä viimeisenä paikalla. Se on jotenkin ahdistava ajatus, kun olet kuitenkin nähnyt vain kuvia toisesta. Mielummin inä olet se, jota tullaan etsimään eikä toisin päin. Hän tuli suoraan töistä, myöhässä sovitusta kellonajasta ja kävimme yhdessä hänen luotaan nappaamassa koiran matkaan. Meillä oli oikein mukava kävelylenkki. Hiljaisia, kiusallisia hetkiä ei tullut vaan juttua riitti. Mies oli erittäin puhelias, mutta juuri oikeassa määrin. Kävelimme heille tuttua ulkoilureittiä ja lenkin päätteeksi hän ehdotti illallista kanssani. Olinhan minä nälkäinen, mutta nolona myönsin etten ottanut pankkikorttia mukaan. Olin asennoitunut siihen, että nyt ulkoilutettaisiin koira ja sitten sanottaisiin heipat. Mies sanoi luonnollisesti tarjoavansa minulle, ettei tämä nyt jäisi siitä kiinni. Suostuin siis syömään.

Veimme koiran takaisin sisälle ja jatkoimme ulos syömään. Päädyimme aika lähellä olevaan ravintolaan, joka oli minulle ennestään tuttu, mutta hänelle tämä olisi ensimmäinen kerta. Istuuduimme pöytään ja tilasimme annokset. Kun ruoat tuotiin, oli hänen pihvinsä täysin raaka. Siis ihan pinkki. Minä en reagoinut asiaan yhtä jyrkästi kuin mies itse, mutta hän huikkasi nopeasti tarjoilijan takaisin paikalle. Mies ei kuitenkaan pyytänyt uutta annosta, kuten normaalisti tehdään, vaan sanoi ettei syö tätä, koska se on raaka eikä halua mitään tila

lle. Tarjoilija pahoitteli syvästi ja katosi keittiöön. Minä hämmennyin miehen reaktiosta, mutta hän sanoi tämän olevan juuri oikeanlainen opetus kokille. Mies sanoi, että saisin itse syödä omani rauhassa loppuun, mutta hän tilaisi jotain kotiinkuljetuksella ja kysyi minua vielä luokseen seuraksi. Sanoin, että voisin tulla käymään. Eihän minulla muutakaan. Koko ruokailutilanne tuntui vain oudolta.

Syötyäni lähdimme takaisin miehen luokse. Ei mennyt kauaa kun hänen tilaamansa ruoka saapui. Tällä kertaa ruoassa ei ollut mitään vialla.. Jäin pariksi tunniksi katselemaan hänen kanssaan Netflixiä, koira osan ajasta pää sylissäni maaten. Lähdin kotiin nukkumaan ja halasimme heipat.

Laitoin miehelle seuraavana päivänä viestiä, että minulla oli kivaa ja haluaisin mielelläni nähdä uudelleen. Jos hän haluaisi myös nähdä, niin saisi itse ehdottaa. Sanoin, että minulla on ikävä tapa ahdistaa miehet pois luotani, joten en itse ehdota enää mitään. Tämä fiilis oli jäänyt viimeksi kertomastani deitistä, joka katosi selittämättä.. Mies sanoi, etten todellakaan ollut ahdistava vaan juuri sopivan mukava ja rento tyyppi. Hän halusi nähdä uudelleen myös. Hän kertoi tänä iltana olevansa vain rennosti kotona ja saisin kyllä liittyä seuraan, jos tämä riittäisi mulle deittien aktiviteetiksi. Rennosti ottaminen jonkun leffan ääressä kuulosti ihanalta. Tuntui siltä, että oma arki ja elämä muutenkin on niin hektistä, että on vain kiva jos välillä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla. Sovimme, että menisin illalla hänen luokseen ja sopisimme tarkemman kellonajan myöhemmin.

Menin illalla miehen luokse ja asetuimme mukavasti katsomaan elokuvaa. Meillä oli jälleen rento tunnelma ja höpöttelimme välillä niitä näitä. Oli erittäin luonnollista olla hänen seurassaan. Myöhemmin illalla, kun istuimme sohvalla vierekkäin, mies pyysi minua kääntymään häneen päin. Kysyin miksi, ja hän sanoi, että oli koko illan ajan halunnut suudella minua. Ahdistuin siitä, minkälaisen numeron hän teki suudelmasta. Miksei hän vain hellästi ottanut päästäni kiinni, kääntänyt kasvojani häneen päin ja antanut mennä? Sanoinkin hänelle, että ihan ahdistun kun hän tekee numeron ja hänestä minä olin se joka teki numeron. Ehkä se oli niinkin.. Käännyin kuitenkin häneen päin ja suutelimme hetken. Se oli suloista ja hellää. Sitten käännyin pois päin, painauduin lähemmäs häntä ja nojasin hänen rintakehäänsä. Siinä oli mukava olla.

Katsoimme sen loppuillan vielä rauhassa elokuvaa lähekkäin. Elokuvan jälkeen totesin, että alkoi olla taas myöhä ja minulla olisi aamulla töitä. Niin hänelläkin. Nousin ja menin eteiseen pukemaan päälleni. Mies tuli halaamaan heipat ja lähdin kotiin.

Laitoin taas seuraavana päivänä miehelle viestiä. Hän vastasi, että aikoikin olla yhteydessä ja kysyä oliko kaikki ok, sillä on lähtenyt hänen luotaan kuin ohjus. En omasta mielestäni, ja kyllä kaikki oli ok. Ehkä se pussailu oli vähän vaivaannuttanut minua eikä hän itsekään yrittänyt pussata uudelleen kun olin lähdössä. Meillä oli molemmilla kiireinen viikonloppu tulossa, mutta sovimme treffeistä seuraavalle viikolle. Palaisimme lähempänä tarkemmin asiaan.

Viikko vaihtui ja deitti-iltamme koitti jälleen. Mies oli halunnut käydä tänä syksynä Linnanmäen valokarnevaaleilla, joten suuntasimme sinne. Se oli minulle ensimmäinen kerta kyseisessä tapahtumassa ja muutenkin ensimmäiset treffit huvipuistossa. Matkustimme yhdessä sporalla Lintsille ja meillä oli taas hauska ja rento tunnelma. Pyörimme Lintsillä pari tuntia, kuvailimme mageita valoja ja söimme perinteisesti hampparit ja kaikkia mahdollisia herkkuja. Oli siis kiva ilta, mutta se tietty kipinä, joka pitäisi tuntua näin alussa ilmassa, vain puuttui väliltämme. Ainakin minun osaltani. Ei tuntunut olevan kuitenkaan niin kivaa, että haluaisin tämän ihmisen kanssa hengailla pidemmälläkin tähtäimellä. Ei voi mitään, aina ei vain nappaa.

Mieheltä tuli saman viikon lauantaina viestiä, kun olimme molemmat omissa kaveriporukoissamme viettämässä iltaa. Vastailin hänelle ja olin toiveikas, että hän haluaisi tietää missä baarissa menisin ja tulla mahdollisesti johonkin moikkaamaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Enpä siis itsekään kysellyt, missä heidän ilta jatkuisi. Otin sen asenteen, että en minäkään jossei hänkään. Tähän jäi siis koko yhteydenpitomme, sillä molemmat taisivat yhtä itsepäisesti ajatella, että ottakoon toinen yhteyttä jos ottaa. Kuten sanoin, ei hän kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä napannut, joten ehkä parempi näin. Ainakaan kummallekaan osapuolelle ei tullut sydänsuruja, ja sehän on pääasia.

Jos pelkän koiran voisi pyytää treffeille, niin pyytäisin. Luultavasti ei kuitenkaan kehtaa.. 🙂

PS. Vielä ehdit hankkimaan rohkean joululahjan punkinkonttiin! Mulla olisi tarjota hauskana joululahjaideana 20 % alennus, alekoodilla ”SYÖJÄTÄR” www.lelulaatikko.com :in verkkokauppaan, aikuisten lelujen ja mm. seksikkäiden asujen maailmaan. 😉