Tapasin isäihmiseksi kutsuttavan miehen Tinderin kautta. Olimme viestitelleet jo toista kuukautta ennen kuin löysimme yhteistä aikaa. Sovimme näkevämme perinteisesti kahvittelun merkeissä. Mies oli kuvien perusteella juuri minun makuuni ja vaikutti hyvältä ihmiseltä. Hänelle oli selvästi omat lapset hyvin rakkaita. Hän myös alun perin otti itse lapsensa puheeksi. Ne olivat hänen luonaan aina vuoroviikoin. Osittain tämän takia meidän ensitapaamisemme järjestämisessä oli kestänyt jonkun aikaa. Viestittely hänen kanssaan oli tosin oli ollut aika ajoin hänen puoleltaan hyvin vähäsanaista. Kuitenkin kun olin kysynyt, kiinnostiko edelleen tavata, oli häntä kiinnostanut.

Sovimme näkevämme Kampissa eräänä arki-iltana. Mies ei ollut paikalla vielä sovittuna aikana. Kaikkien oharikokemusteni perusteella mietin tekisikö hänkin oharit. Eihän hän mitenkään 100
%:lla innostuksella ollut kanssani ollut yhteyksissä.. Hän kuitenkin tuli paikalle 5 minuuttia myöhässä ja pahoitteli myöhästymistään. Mies oli pienempi rakenteisempi kuin olin olettanut. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Löysimme kahvilan missä oli meillekin tilaa. Menimme ensin tilaamaan juomia, missä mies asettui taakseni jonoon ja antoi minun maksaa itse erikoiskahvini.. Tästä hän sai heti miinuspisteen. Olihan se ihan perinteisesti hyvien tapojen mukaista, että mies tarjoaa ensimmäisillä treffeillä. Nyt oli kyse vain erikoiskahvista eikä kalliista illallisesta. No ei se mitään, ei homma toki tähän kaadu.

Meillä oli mukava puolitoista tuntinen. Höpötettävää riitti eikä juurikaan tullut kiusallisia hiljaisuuksia. Mies vaikutti kiinnostuneelta ja minuakin oli selvästi alkanut kiinnostaa. Lähtiessämme kahvilasta otimme puheeksi uuden tapaamisen ja olimme siitä yksimielisiä. Sovimme olevamme yhteyksissä. Näimmekin uudelleen seuraavan viikon lopulla, sillä miehellä oli välissä taas lapsiviikko. Mies oli itse ehdottanut, että menisimme luistelemaan. Se kuulosti äärimmäisen hauskalta. En ollut luistellut pariin vuoteen ja olin halunnut käydä tutustumassa

Rautatientorilla olevaan jääpuistoon. Kun sopimamme treffiajankohta saapui oli kuitenkin suurimmat pakkaslukemat hetkeen juuri parahiksi. Totesimme ettei luistelu olisi tänään kovin miellyttävää. Sitä ehkä kerran pyörähtäisi jään ympäri ja menisi loppuajaksi kaakaolle lämmittelemään. Teimme siis suunnitelmiin muutoksen ja sovimme miehen tulevan luokseni kylään. En mielellään astunut ulos tuona päivänä yhtään enempää kuin oli tarve.

Mies saapui luokseni sovitusti. Olin ehdottanut hänelle, että joisimme kaakaot, kun ulkona oli tosiaan niin kylmä. Joimme alkuun kaakaot, joiden jälkeen rupattelimme sohvalla istuen. Tälläkin kertaa miehen seurassa oli mukavaa eikä kiusallisia hetkiä tullut. Kun hän oli lähdössä hän ehdotti, että ensi kerralla voisin tulla hänen luokseen kylään. Se kuulosti kivalta. Aina rennompi hengailla toisen kotona. Sovimme seuraavana päivänä, että näkisimme tulevalla viikolla. Hän olisi vielä silloin itsekseen. Oli puhe, että mies keksisi meille tekemistä. Sovimme kellonajan ja aiomme palata asiaan.

Tuli sopimamme treffi-ilta. Miehestä ei kuitenkaan kuulunut mitään. Hän oli itse kuitenkin sanonut keksivänsä meille jotain kivaa, joten tottakai oletin hänen olevan yhteydessä. Kun kello oli tullut jo yhdeksän, tiedustelin mieheltä oliko hän tietoinen mikä päivä nyt oli. Kyllä hän oli, mutta kun minusta ei ollut kuulunut ja hän oli ollut töiden jälkeen väsynyt. Niin… siis mitä?! Hermostuin ja muistutin, että hänenhän piti keksiä tekemistä, niin tottakai oletin hänestä kuuluvan. Mies oli pahoillaan ja sanoi, että olisihan hänen pitänyt ilmoittaa siitä, että häntä oli alkanut väsyttää. Nojoo, jos olisin itse kysynyt hänen peräänsä, niin emme olisi olleet tässä tilanteessa. Mutta kuitenkin.. Mies halusi hyvittää tämän minulle jotenkin. Ihan miten vain, esim. jalkahieronnalla. Ongelmana vain oli se, että miehelle tulisi taas lapset viikoksi eikä meillä olisi mahdollisuutta nähdä kuin aikaisintaan seuraavan viikon viikonloppuna. Olin niin vihainen, että mietin etten todellakaan halua odotella tässä viikkoa ja katsella silloin tilannetta uudelleen.

Tapailumme jäi siis siihen. Ehkä vähän tyhmään väärinkäsitykseen. Mielestäni tässä tilanteessa oli kuitenkin miehen tehtävä olla yhteydessä eikä minun.. No siinä kävi kuin kävi. Olisi siitä tullut hankala suhde muutenkin, sillä aina kun miehellä oli lapsiviikko, tuli häneltä hädin tuskin pariakaan viestiä koko viikon aikana. Ei edes iltaisin oma-aloitteisesti mitään. Olisihan se kiva seurustella ihmisen kanssa, joka on joka toinen viikko täydessä radiohiljaisuudessa.