Tapasin tämän miehen entisellä työpaikallani. Hän oli meillä vierailemassa ja odotteli pitkään aulassa. En voinut olla katsomatta häntä, joten jouduin keksimään jotakin hääräiltävää ettei tuijotukseni olisi liian läpinäkyvää. Olin koko ajan ihan varma, että hän odotti tyttöystäväänsä. Ei tuollainen mies vain voinut olla sinkku. Toisaalta minulla oli kuitenkin tunne kuin hänkin olisi katsellut minua. En kuitenknaan uskaltanut luottaa siihen. Saattoihan se olla toiveajatteluakin. Mies oli sopivan treenattu, ei kovin pitkä, kalju ja hänellä oli veikeän hurmaava hymy.

Loppujen lopuksi selvisi, että mies olikin odottanut yhtä kollegaani. Hänen pois lähdettyään kysyin kollegaltani, kuka tämä oli. Ja hän kertoi. Kuulin miehen asuvan Porissa, ja se toki harmitti. Aina kun joku alkaa kiinnostamaan, on hänessä jotain vikaa. Joko mies asuu tosiaan jossain muualla tai sitten vaikka on vasta eronnut eikä etsi juuri mitään. Just my luck. Päätin kuitenkin etsiä miehen facebookista, ja tökkäsin häntä. Ei mennyt kauaa, kun mies tökkäsi minua takaisin ja laittoi viestiä. Olin aivan hurmiossa. Ajattelin ettei hän kuitenkaan edes tule reagoimaan tökkäykseeni mitenkään. Siitä kuitenkin meidän viestittelymme alkoi.

Mies kertoi olevansa tulossa seuraavan kerran Helsinkiin, kun olisin juuri itse lähdössä rentoutumaan Långvikin kylpylään. Koitimme keksiä jonkun fiksun ratkaisun, jotta ehtisimme näkemään ja mies ehdottikin, että tulisi seurakseni kylpylään. Mikä voisikaan olla ihanampi kohde ensitreffeille! Olin varannut itselleni yhden hengen huoneen, mutta sanoin hänelle muuttavani varauksen kahden hengen huoneeseen. Se sopi hänelle hyvin. Kaikki kuulosti niin hyvältä. Mies itsekin kuulosti lähes tulkoon liian hyvältä ollakseen totta. Ja siinä tapauksessahan asia usein myös on niin..

Stalkkasin tietenkin innoissani miestä sosiaalisissa medioissa, ja selvisi, että mies tosiaan on niin hyvä kuin miltä hän on kuulostanutkin. Ainakin tähän mennessä olen voinut näin todeta. No, niinhän siinä sitten kävi, että minähän menin kylpylään yksin, niin kuin alunperin olin suunnitellutkin. Mieheltä hajosi auto matkan varrella Helsinkiin, eikä hän olisi ehtinyt Långvikiin kuin melko myöhään illalla. Hänhän olisi myös joutunut tulla paikalle julkisilla.

Mies lupasi kuitenkin hyvittää tämän minulle, sillä hänkin oli kovasti odottanut yhteistä kylpyläreissuamme. Noin viikkoa myöhemmin mies oli tulossa uudelleen Helsinkiin. Pääsin itse vasta illalla töistä ja seuraavana aamuna miehellä olisi työkeikka. Tapaamisellemme oli siis aikaa noin 12 tuntia. Tällä kertaa tapaamisemme onnistuikin. Näimme keskustassa heti töideni jälkeen ja jatkoimme siitä yhdessä matkaa luokseni.

Meillä oli todella mukavaa, ja harrastimme tottakai seksiä. Paljon, paljon ihanaa seksiä. Toki myös rupattelimme kaikenlaista, mutta aamulla oli suhteellisen aikainen herätys, niin emme valvoneet kovin myöhään. Sovimme seuraavan tapaamisen seuraavalle viikolle, kun meillä molemmilla oli pari päivää vapaata yhtä aikaa. Tietenkin mies sitten sairastui juuri silloin, emmekä nähneet. Minua harmitti jälleen tapaamisen peruuntuminen, mutta olin iloinen siitä, että olimme kuitenkin tavanneet jo kerran. Eiköhän uusiakin kertoja tulisi, kun hänellä oli kuitenkin asiaa Helsingin suuntaan suhteellisen usein.

Pikku hiljaa mies alkoi siirtyä hiljaiseloon, asteittain. Loppujen lopuksi olin niin turhautunut kaikesta, että valitin hänelle siitä, että luulisi sen verran löytyvän kunnioitusta toista kehtaan, että jopa kertoisi tämän jutun olleen tässä. Silloin miehestä viimein kuului, ja hän pahoitteli hirveästi, mutta olikin sitä mieltä, että haluaisi kyllä nähdä taas kunhan hänellä olisi aikaa.

Aloin vähän mietiskellä, mikä on homman nimi, kun jo kaksi tapaamista mies oli perunut tavalla tai toisella. Ja sen lisäksi oli vielä tämä radiohiljaisuus siihen asti kunnes vaadin häneltä

vastauksia. Päätin heittää tyttöystävä-kysymyksen tiskiin – ja kyllä! Miehellä sattuu parhaillaan olemaan eroprosessi menossa suhteesta (avoliitosta, ei avioliitosta). Tätä hän ei ollut tietenkään voinut heti alussa rehellisesti kertoa minulle, ja kysyä mitä ajattelen tästä asiasta. Ei tietenkään. Sehän olisi voinut olla turha riski tapaamisemme suhteen.

Haluaisin edelleen, että hän olisi minun oma mieheni. En halunnut jakaa häntä kenenkään toisen kanssa. Siispä ilmoitin miehelle, että hän olisi yhteydessä, kun tilanne Porin päässä helpottaa. Eihän koskaan voi sanoa ei  koskaan, eikö?

Olimme jonkin ajan kuluttua miehen kanssa taas yhteyksissä. Meillä oli tapana laittaa välillä toisillemme erittäin kiihkeitä seksiviestejä. Varsinainen tapaaminen ei kuitenkaan tuntunut onnistuvan. Sittenpä mies ehdotti, että tulisin tapaamaan häntä Lahteen. Kysyin häneltä, mitä ihmettä siellä tekisin? Miehellä oli tulossa siellä yksi seminaari, ja olisin voinut tulla hänen seurakseen hotellihuoneeseen. Kuulosti ehkä pikkaisen halvalta.. Tuntui vähän ikävältä, että kelpaisin vain tuollaiseen yön ylittävään tapaamiseen toisella paikkakunnalla. Sanoin vain, että katsotaan. En kuitenkaan ollut menossa enkä mennytkään. Olisinko mennyt illalla junalla Lahteen ja pelännyt koko ajan, että hän peruu ja sitten olenkin Lahdessa? Ei kiitos.

Seuraavan kerran mies ehdotti, että tulisin hänen luokseen Poriin. Olin juuri sopivasti lähdössä reissuun, ja jouduin kieltäytymään. Muuten olisin varmaan mennytkin vaikkei sekään olisi ollut fiksu ratkaisu.. Kysyin mieheltä joko hän on muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan. Vastaus ei ollut odottamani: ”En, mutta kämppä on tyhjä ma iltaan asti.” Siis kuinka inhottavaa! Sinnekö olisin tullut toisen naisen vuoteeseen, lakanoihin ja ylipäänsä kotiin! Kyselin milloin hän olisi tulossa Helsinkiin. Siihen oli lähes kuukausi, mutta sovimme, että hän tulisi kylään luokseni silloin kuitenkin.

Oli saman viikon alku, kun mies oli tulossa Helsinkiin ja varmistin, olisiko sopimamme lauantai edelleen voimassa. Kyllä se oli. Kerroin vielä osoitteeni ja homma oli selvä. Sitten kävikin outo juttu.. Tästä seuraavana päivänä mies laittoi minulle Facebookissa viestiä (olimme siis koko ajan keskustelleet Whatsappissa), ja pyysi numeroani, jotta voisi soittaa. Ihmettelin, että mitäköhän hittoa.. Juuri olimme ihan puhelimitse viestitelleet. Arvelin, että nyt hänen exänsä on selvittänyt tiensä miehen Facebookiin ja käynyt keskusteluja läpi. En vastannut heti mitään. Pian tuli uusi viesti, että voisinko nyt laittaa numeron vai olenko pahassa paikassa. Tuntui kummallisen kiireelliseltä asialta. Ajattelin, että meni syteen tai saveen, antaa mennä. Laitoin numeron, ja hän aikoi soittaa puolen tunnin kuluttua.

Puhelimeni soi. Mieshän se sieltä soitti – huh! Mies sanoi tilanteen kotona olevan sellainen, ettei hän halua nyt säätää mitään ylimääräistä. Hän toivoi myös etten lähestyisi häntä sosiaalisissa medioissa vain, että hän olisi itse yhteydessä minuun jos tilanne muuttuu. Nauroin mielessäni ja ajattelin kuinka törkeä tyyppi hän on! Sanoin vain, että eipä ole pelkoa häiriköinnistä. Mies kiitti minua ja hyvästeli.

Mies on 35 vuotias ja näin hän käyttäytyy?! Pelleilköön yksinään minun puolestani. Täten loppui siis minun ja tämän miehen tarina. Ihan älytöntä meininkiä. Ensin ei kerrota olevan suhteessa, sitten myönnetään olevan eroamassa nykyisessä suhteessa, mutta kuitenkin tilanne kääntyy siihen, että suhde jatkuu eikä haluta säätää muuta. Todella turhauttavaa. Muutamaan otteeseen vielä vuosia myöhemmin mies on ottanut minuun yhteyttä ja kysynyt lähinnä seksielämästäni. Aika tahditon kysymys muutenkin ja varsinkin silloin, kun ei olla muutoin oltu missään yhteyksissä aikoihin. Hän antoi minun ymmärtää, että se kiihotti häntä kun hän ajatteli minua sängyssä jonkun kanssa. No mikäs siinä, jokaisella on omat juttunsa mistä saa kiksejä.