Oon paljo saanu toiveita aiheista mitä ihmeteltäs yhessä. Yks niistä oli, et kerro mun arkipäivästä. No eihä siihe ois näin lomapäivänä tullu muuta ku ”joo juostii kauppaa, juostii kotia, ja nyt mottia”.

Nyt haluanki avata aika raskastakin aihetta mun näkökulmasta ja miten mä sen toivoisin olevan. Sitä ei pysty muotoilemaan yhdeksi hyväksi sanaksi. Nimittäin me kaikki, ihan jokainen ihminen täällä pallon päällä. Meitä löytyy moneen junaan, jokanen kukka kukkii erillä tavalla. Mutta se mitä mä en kestä, enkä pysty hyväksymään on se, kun jotkut ei anna niiden kaikkien kukkien kukkia. Ei anna toisten olla semmoisinaan kun on.

Mä valehtelematta mietin näitä asioita melkeen joka päivä, koska niihin törmää liiankin usein joka paikassa. Mäkin saan välillä aika ilkeääkin tekstiä ihmisiltä, että minkälainen mä oon ja miksi oon ja mä en sais olla. Sulla on liian isot tekoripset, ootko joku huomiohuora kun pukeudut noin, miks meikkaat noin paljon, oot läski, miks puhut noin, käytät vääriä kenkiä, puhut liian negatiivisesti. Sä saat paskaa niskaan siitäkin jos tykkäät iphonesta enemmän kun samsungista? Aina jonkun mielestä toinen tekee jotakin ”väärin”. Kuka sen määrittää mikä on väärin? Oon nuorempana paininu itteni kanssa ja yrittäny oppia hyväksymään itteni ihan vaan tämmöisenä. Mä itse tykkään itestäni näin, miksi joku ei voi hyväksyä sitä?

Välillä saa taas kuulla kuinka musta puhutaan pahaa selän takana, miksi? Mä en henkilökohtasesti ole itseni mielestä tehnyt mitään pahaa. Vissiin se vaan jollekkin on liikaa, kun mä vaan kävelen sen nokan edestä. Oon tullu siihen tulokseen, et ne ihmiset jotka puhuu toisesta pahaa ja levittää ”juoruja”, niin he itse eivät olet vahvoja. Nimittäin vahva ihminen ei yritä laskea toista, vaan kannustaa toista ylemmäs. Näin erittäin vahva nainen nimeltä Michelle Obama sanoi. Sen olenkin sitten oppinut suodattamaan ja jaksa ottaa siitä itseeni, koska kuka sen määrää minkälainen minä olen. Ei kukaan.

Paljon sosiaalisesta mediastakin lukee, kuinka ihmiset haukkuvat toisiaan ilman mitään tunnon tuskia ja ajattelematta miltä se toisesta tuntuu. Monesti vedotaan, että minähän vain annan rakentavaa kritiikkiä tai jos sinä julkaiset jotain itsestäsi joudut kestämään tämän. Tai kyllähän ihmisen pitää ymmärtää huumoria! Ei se ole huumoria, että nauretaan kuinka toinen vaikka on toisen mielestä erinäköinen. Ei rakentava kritiikki ole toisen mollaamista, eikä kukaan ansaitse pahaa mieltä turhaan. Olen sitä mieltä, että kaikki saa tehdä ihan mitä vaan elämällään, vaikka tatuoida kirkkoveneen otsaan. Kuhan se ei satuta toista tai se ei ole moraalisesti väärin. Liiankaan moni ei ymmärrä sitä.

Esim. hyvin paljon saa roskaa niskaan ihmiset jotka ovat menestyneet tai ovat esim. paljon näkyvillä. Monikin sanoo, että kyllä julkkikset ansaitsee kuulla mun mielipiteeni!! Joo sä sanot sitä tyrkyksi ja sillä on huono itsetunto, koska se julkaisi itsestään rohkean kuvan? Ei, ei ansaitse. Ei sun tarvi vängällä kertoa sitä mielipidettä, jos se loukkaa toista. Vaikka sä oot sitä mieltä, sitä ei tarvitse pamauttaa ilmoille. Sitten sanotaan, on sananvapaus! Kyllä, meillä on sananvapaus, mutta siihen ei kuulu kunnianloukkaus. Oikeaa asiaa jos levittää, se ei ole kunnianloukkaus, mutta onko se oikeaa asiaa jos sä sanot et tuo on sun mielestä ”ruma”.

Olen sitä mieltä, että omaan silmään erinlaisuus kummastuttaa ja pistää silmään. Kyllä minäkin välillä ajattelen päässäni, että miksiköhän tuo pukeutuu tuolla tavalla. Mutta mulla ei ole mitään tarvetta lähtä häntä siitä kiusaamaan, tai katsomaan ivallisesti. Saatetaan puhua vähän, et joo kylläpä tuo oli vähän hauskan näköinen, mutta se ei satuta ketään. Mun ei tarvi mennä sanomaan sitä hälle, et vitsi sä oot kyllä mun mielestä tyhmän näköinen, tai levittää juttua et kylläpä se Pena oli tyhmästi pukeutunut, nauretaampa sille nyt koko maailma yhdessä, että se varmasti loukkaantuu. Vaikka joku ei siitä loukkautuisi tai ottaisi itseensä, joku siitä voi silti loukkaantua. Vaikka se ois susta hauskaa, se ei välttämättä hänestä ole. Moni ei sitä myönnä, kuinka syvältä se viiltää kun sä pakolla haluat työntää toisen itsetunnon alas. Mä oon nähny kuinka se on menny niin pitkälle, et se kiusattu on riistänyt iteltään mahdollisuuden elää. Vaan ja ainoastaan siksi, että sä halusit heittää vähän läppää.

Sen verran ihminen voi mennä itteensä ja miettiä, sanonko mä nyt näin tästä toisesta ihmisestä. Heitänkö vähän läppää ku toisella on outo tukka, sanonko mä nyt muka niin tärkeän mielipiteen tosta toisesta, että se satuttaa toista. Eikai me oikeasti olla niin itsekkäitä, et me nostatetaan omaa itsetuntoa laskemalla toinen alas. Mä en halua olla semmosten kanssa todellakaan tekemisissä, enkä katella, enkä hyväksy. Mulle sanotaan, et älä välitä vaikka toi sano noin. Kuka sitten välittää? Pitääkö mun vaa niellä se, et toinen haukkuu toista tai mua? Ei. Mä kyllä sanon takasi ja kyseenalaistan sen miksi jollakin sitten oli elämästään niin paljon aikaa tuhlata toisen loukkaamiseen. Näitä asioita ei pidä niellä eikä hyväksyä, vaan lopettaa. Voitasko me kaikki vaan olla semmosinaan ja elellä niin. Vaikka se toinen onkin erinlainen kun sinä, se ei ole väärin.

Ja näin lopuksi, tässä mä olen. Juuri suihkun raikkaana, ilman mitään meikkejä tai filttereitä. Voitte nyt yhdessä ihmetellä ja kummastella, kuinka eriltä mä näytän ilman meikkiä ja tuoltako se perus ämmä nyt sitten näyttää. Kyllä, ihan perus likka vaan. Mä pidän itsestäni tämmöisenä, joku ei varmastikkaan pidä eikä hyväksy, mut se on vaan voivoi. Siihen ei se haukkuminen tai arvosteleminen muuta mitään. Mut kaikist tärkeintä on se, et mä olen hyväksynyt sen ja näillä korteilla mennää mitä on annettu. Ja sitä mä haluan teille muillekkin, hyväksykää itsenne kun olette! Älkää välittäkö niistä ihmisistä, joilla ei ole muuta elämää, kun mollata sua. Se ei pelasta niitä, mut sä oot jo voittanu sillonku se toinen yrittää mollaa sua. Annetaa kaikkie kukkie kukkia vaan. <3