Tatuoinnit. Ne jakaa paljon mielipiteitä. Mä oon törmänny useimmiten hyviin kommentteihin niistä, mutta en suinkaan aina. Useimmiten varsinkin ikäihmisten kanta tatuoinneista on todella jyrkkä.

Lieneekö syynä se että ehkä ennen vanhaan tatuointeja oli vaan niillä jotka oli roistoja, linnakundeja, tai muuten vaan vähän villimpää sakkia? – Musta toi näkökanta pitäis jo kumota. Eletään 2017, ja on enemmänkin sääntö ku poikkeus et jengi on leimannu ittensä. 

Munki mummi meinas saada slaagin kun näki mitä mä olin menny tekemään. Kädessä nainen huivi kasvoilla ja ase kädessä. Hmm? Mut mun tatskalla on tarina. Kaikilla mun tatskoilla on. Osa niistä perustuu kokemuksiin, mitä en haluais kokea enään, mutta ne kasvatti myös mua. Itseasiassa mun tatskoilla on syviä merkityksiä, sellasia mistä en välttämättä puhu ääneen, mutta ne on asioita mun mielessä. Mun pohdintoja. Ne on muistutamassa mua siitä kuka mä oon, olin, ja kuka mä haluun olla. Sekä asioista mitkä on mulle tärkeitä.

Mitä jos mä alankin katumaan? – Mun eka tatuointi oli _SORMIIN_ ?? Jälkeenpäin miettittynä: Miks mä otin ensimmäisen tatskan niin näkyvälle paikalle ja vielä koti tatuoijalla? Nuori hurja meikä, sanoisin. Mut en oo päivääkään katunu sitä että otin, koska ne on jo osa mua. Enkä edes huomaa niitä enään itse. Noista sormi tatskoista olen kyllä saanut useinkin kuulla. Hyvää ja huonoa. Miinuksen antaisin pysyvyydelle. Osa tatuoijistahan ei edes halua tatuoida sormia, uskoisin että juurikin siitä syystä.

Live, laugh, love. Kolme sanaa, joilla on paljon merkityksiä. Elämän ohjeita mulle. 

Mä oonki eläny niiden ohjeiden mukaan, ja joskus ku tulee huono päivä tulevaisuudessa, ne muistuttaa mua miten huono päivä paranee. Eihän toi mikään upea ole, mutta siinä se on ja pysyy. Jos se estää mua elämästä täysii, tai esimerkiksi vaikka en sais jotakin työtä sen tatuoinnin vuoksi, (koska niin näkyvä paikka) niin sit ne asiat ei oo mua varten.

Mun suojelija. Mie, meitti, meikäläinen. Mun itsesuojeluvaisto. Taistelija meikä. Tällä tatskalla on mulle isompi merkitys, ja sillä on tarina, mitä en kuitenkaan lähde tänne blogiin jakamaan, koska se on mulle henkilökohtanen ja vähän arkakin aihe. Jota en oo edes oikeastaan parhaimmille ystävillenikään kertonu kunnolla. Nää on niitä mun pään sisäisiä juttuja, haha 😀 Otin tän Rovaniemellä Royal North Tattoossa, Tapanilla. Hakattiin sitä yhteensä 11h aikalailla putkeen. Kaiken sen kivun arvosta!

 

Noh, on myös yks tatska mikä oli melko floppi. Omg! Tyttöjen reissulla ulkomailla, jurrissa. En ole erityisen ylpeä siitä, mutta toi on tärkeä lause mulle. ”Pursuit of happiness” Otettiin mun kahden ystävän kans toi sama. Mulle se merkitsee: Onnellisuuden tavoittelua. Ihan yleisesti elämässä. Omilla valinoilla. Täytyis käydä painamassa uudelleen, niinku näkyykin niin paksuus ei ole sama eikä erityisen ammattitaidolla tehty. Mut tykkään siitä kyllä silti. Mun ruma ankanpoikanen. Noei 😀

Tää on mun tuorein leima, jolle haluisin jo ottaa jatkoa. Kävin ottamassa tän kalliossa paikassa nimeltä Black Box Tattoo Studio ja tekijänä toimi ToniCee. Suosittelen lämpimästi jos oot suunnitellu ottavas tatuoinnin! Black Box Tattoo studiossa on ammattitaitoiset tekijät, ehdottomasti mun lemppari mesta!

Siipi..? – Merkitsee mulle vapautta. Vapaus on mulle tosi tärkeetä, kaikessa elämässä. Vaikka mä menettäisin joskus kaiken. Niin hei? – Mä oon silti vapaa, ja mulla on vapaus tehdä omat valintani ilman että kukaan määrää tai pidättelee mua. Oma valinnanvapaus, ja oma tila on oltava. Vapaus, ah, ihana sanaki haha 😀

Vuoden jälkeen, näyttää aika samalta. Värit ei oo juurikaan kuluneet.

Vikana, mun isoin tatuointi. Ja itseasiassa sormien jälkeen toinen tatuointi. Ruusut ja kompassi.

Ehkä mun suosikki kaikista mun peipeistä. Otin ton Helsink Tattoossa, Mitzulla. Voin suositella myös tätä mestaa, joka onki jo tv:stäkin tuttu. Mä en oikeastaan ihan kauheasti pidä ruusuista kukkana, mut tatuointina ruusut on ihania! ja ehkä myös haastaviakin tehdä. Kompassi tässä tatuoinnissa merkitsee mulle kotia ( ROVANIEMI ) , mutta myös oikean suunnan ja tien löytämistä sekä mun unelmien ja haaveiden tavoittelua. Oon niin tuuliviiri, et toivottavasti mun reisikompassi ohjaa mua apuna vähän, haha.

Tältä se näyttää ilman flitteriä. Tää oli myös ehkä kivulian tatuointi ottaa ja tehtiin tota muistaakseeni kolmeen otteeseen muutamien viikkojen tauoilla, koska tosta tuli niin iso. Luulis et sisäreiteen sattuis enemmän, mut hitto toi ulkoreisi oli kyllä ajoittain tuskaa.

Sattuuko tatuointi? – Ei, mun mielestä. Ku tietää mitä odottaa, nii kipu on siedettävää. Toki jokaisella meillä on oma kipukynnys. Mun kipukynnys on aika korkea.

Mä diggaan ihan sikana tatuoinneista, ja aijon varmasti ottaa niin paljon ku kehoon vaan mahtuu. Paitsi kasvoihin. Ideoita mulla on tosi paljon! Sit ku pääsis toteuttamaan!

Mitä sit ku on vanha ja tatuoinnit näyttää kauheilta? – Klassinen kysymys. Oikeesti who cares? Mä en ainakaan välitä. En mä vanhana varmaan muutenkaan kukkaselta näytä. Mielummin oon tatuoitu ryppynen mummo, ku normi mummo! (Must tulee kyl toivottavasti joskus MUMMI, eikä MUMMO) 😀

Elämää ei saa ottaa liian vakavasti, jos sulla tekee mieli tehdä jotain, tee se. Päätee musta muuhunki ku tatuointeihin. Jos sun tekee mieli syödä pitsaa iltapalaks, syö. Jos se tekee sut iloseks. Jos sä haluut lähtee yhtäkkii vaik lontooseen, lähe. Jos haluut jurris ottaa leiman, ota. Elämää pitää elää täysil, ilman et miettii aina ”mitä jos?” ”mitä jos mokaankin?” ”mitä sitten jos?” – Ottakaa oma laiffi haltuun ja tehkää sellasii juttuja mitä normaalisti ette tekis, kokeilkaa, kokekaa, eläkää, ja katukaa. Parasta!

Mä rakastan kuulla muiden tarinoita leimoista, ja mietin usein ku nään jollain jonkun et mitähän se merkitsee sille ihmisille, tai mikä sen tarina on. Ja yleensä suoraan uteliaana kysynkin. Tarinat on parasta!

Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille! <3 Mulla alkais tällä viikolla uudet treenit ja ruokavalio vähän muuttuu ja tiukentuukin. JEE! Olkaahan ilosii, ahkerii ja tehkää extempore juttuja! 😉

Pusuin, Sonja