Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Kuukausi sitten tapahtui isoja muutoksia mun elämässä. Irtisanoutumseni astui voimaan ja jätin taakseni Stadin ensimäisen työpaikkani. Nyt onkin menty kuukausi ihan järkyttävää haipakkaa paikasta toiseen. Olen painanut kolmea eri duunia keikkaluontoisesti ja sovittanut viikkoon about parikymmentä treeniä. Melkoinen tahti- ei haittaa. Tietynlainen kiire pitää mut hyvin toiminnassa kokoajan, varsinkin kun tekee kolmea täysin erilaista työtä, ei mihinkään niinsanotusti turru tai kyllästy. Lisäksi haaveissa on se, että jos kroppa uupuu, olis taloudellinen tilanne kisojen alla sellainen, että voisi olla vaikka muutaman viikon palkattomalla.

Kiireisen arjen keskellä on ollut ihania spesiaalimpiakin juttuja päiviä hauskuuttamassa. Kävin suunnittelemassa kisa-asuani ja sovittamassa jo valmiiksi tehtyä asupohjaa. En voi sanoa muuta, kuin ”Kyllä Saharassa Sanna osaa”. Lisäksi olin odella tyytyväinen edelleen väriin, jonka asuuni valitsin. Koristelu sensijaan jääkööt salaisuudeksi vielä. Tosin se on jopa osin itselleni salaisuus, sillä annoin Sannalle melko paljon vapauksia asian suhteen- luotan ammattilaiseen. Lisksi pyörähdin Studio Hississä Jukka Alasaaren valokuvattavana ja valmiita otoksia odotan enemmän, kuin innolla. Kuvauksista lisää tulossa heti, kun saan enemmän kuvamateriaalia itselleni. Sit on käyty splättäämässä osana kaverin synttärihulinoita, kattomassa tyttöporukalla Mikeä valkokankaalla… onhan tuossa sutinaa siis riittänyt.

Mutta kuinkas sitten tää dietti ja treenit? Kai niistäkin täytyy puhua, kirjoitanhan sentään treeniblogia. Treenit ovat kulkeneet hyvin ja hyvälle ne on maistuneet. Jalkojen palautumisessa oli tosiaan ongelmia, mutta pienellä jalkojen treenitauolla ja kunnollisella huollolla ne taas saatiin mukaan ja torstaina sainkin painettua piiiiiitkästä aikaa todella kovan jalkatreenin. Tais olla ensimmäinen kova ja ehkä treeni liki kolmeen viikkoon. Meinasin itkeä ilosta, kun samalla viikolla sain tehtyä juoksulenkin ja treenattua jalat kunnolla. Kyllä se terveys on vaan sellainen asia, että sitä kannattaa arvostaa ja nyt taas sen muistan!

Kunto rullailee eteenpäin. Omaan silmään se on ihan päivästä kiinni iloitakko vai inhota,mutta sellainen se mun pää vaan on. Varsinkin viime syksyn pilvissäleijumisen jälkeen olen osannut jopa liiankin inhorealistisesti pitää jalat maassa. Henkisesti olen jaksanut hyvin, paitsi tällä viikolla olin pari päivää aivan varma, että heitän pyyhkeen kehään. Tipuin niin hirveään kuoppaan tuntemattomasta syystä, että olen saanut kiukkujani pyydellä useaan otteeseen anteeksi. Onneksi ”mörkö” ja Aki ovat molemmat niin hyvillä hermoilla varustettuja herrasmiehiä, että siitäkin ylipäästiin pienen räpiköinnin jälkeen. Mietin tuossa pari päivää ihan tosissani kisadietin lopettamista, mutta kai se kuitenkin tuo pää on niin lujaa tekoa, että päätin jatkaa. Ainahan minä itsekin kaikille toitotan, että henkisellä puolella tämä homma loppujenlopuksi mitataan, niin mitataan nyt sitten kunnolla omallakin kohdalla. Eilen kuitenkin aamutreeniä tehdessä kaikki taas kirkastui mun mielessä- kyl me syksyyn painetaan. Laitoinkin Akille heti viestin, että haluan olla ”Alice in a Wonderland” ja katsoa, mitä siellä kaninkolossa on. Haluan ottaa (Matrixia, lempielokuvaani lainaten) sen punaisen pillerin ja nähdä mitä edessä odottaa. Vastaukseksi sain ilmoituksen, että maanantaina lyödään laatikosta uus vaihde silmään ja kaasutellaan seuraavat parikymmentä päivää niin, että heikkohermoisempia voisi hirvittää. Mutta nyt mua ei hirvitä. Mä sain fokuksen taas kohdilleen ja nyt on taas hyvä olla.

Lähdettiin pari tuntia sitten Helsingistä ajelemaan kohti pohjoista. Käyn moikkaamassa perhettä ja ystäviä, vieläkun en ole ihan kisa ja diettisumussa. Lähempänä kisoja en enää viitsi lähteä matkustamaan niin pitkää matkaa….mulla on nyt viikko niinsanotusti lomaa. Me aijotaan vaan nukkua, treenata, olla. Nyt tää pelkästään autossa istuminen, maisemien (ja tän läppärin näytön) tuijottaminen auringonlaskussa tuntuu niin rauhalliselta…. oikealla tiellä ollaan.

Silloin kun itse kaatuu, on maailman suurin onni, että vierellä on ihmisiä, jotka nostavat sut ylös ilman, että itse sitä edes tajuamme.

Ja kuten kisatkin, lähestyy syksykin. Nyt kannattaa klikata jo parhaasta valikoimasta tsekkailemaan syksyn ihania vaateuutuuksia. Itse ainakin aijon kotiuttaa monta uutta treenivaatetta ja jonkin ihanan karvatakin tai liivin!