Blogissa on ollut hiljaiseloa tietoteknisten ongelmien, työpaikan vaihdosten ja muiden muuttuvien osatekijöiden vuoksi. Nyt kuitenkin taas back on track!

Aikaa karsintoihin Jyväskylässä on enää muutama hassu päivä. Ihan käsittämätöntä hommaa. Nyt tietenkin jengiä kiinnostaa, että ”mitekä se dietti menee” ja mä voin sanoa et hyvin! Heinä-elokuun taitteessa aloin olemaan aika väsynyt. Diettitahtia oltiin kiristämässä ja suunnittelin työpaikan vaihdosta kokonaan uudelle allalle. Kaikki ei olisi voinut jatkua entiseen malliin- jotakin oli tehtävä. Aloin pohtia kaikenkaikkiaan elämääni, diettiä, elämää dietin jälkeen. Sitä, kuinka haluaisin asioissa edetä. Alkoi itsetutkiskelun aika, jossa mieheni tosin minua aikapaljon joutui tökkimään eteenpäin. Oikeastaan avaamaan vähän puolipakollakin silmiäni ja herättelemään kysymyksillä. Lopulta tein muutaman havainnon itsessäni; minusta oli tullut pelokas ja väsynyt. Dingdingding- väärin!

Vedin käsijarrusta. Elämä pyörähti ykskaks ylösalaisin ja dietti vielä kahden voltin kautta. Vaihdoin valmentajaa ja samalla vaihtui diettiraamien sisällä käytännössä kaikki. Alkuun olin ihan ”paskanjäykkänä” vaikka muutos hyvältä tuntuikin. Oli vaikea saada päätä mukaan…. katsoin uusia ohjeitani, jossa seisoi viikkotasolla liki tuplamäärä ruokaa ja puolet vähemmän treenejä. Laskin päässäni yhtälöä ja meinasin kaivaa jo vanhan kunnon maol-taulukon esiin ”onko tämä mahdollista, päivät vähenee! Lopulta oli vaan uskallettava. Luotettava. Päästää irti vanhasta toimintatavasta ja hypätä uuden junan kyytiin.

Ja kuinka se nyt on mennyt? Todella hyvin.  Toki aina välillä on raskaampia päiviä ja minulla ne on lähinnä päänsisäistä stressiä, ei fyysistä väsymystä. Olen todellakin tajunnut, ettei enemmän ole aina enemmän. Paino on parhaillaan tippunut kilon viikkotahdilla, nukun todella hyvin, kroppa on alkanut parantua vanhoista vaivoista ja olen jaksanut aloittaa energisenä uuden työn uudella alalla. Onneksi tein muutokset, tiedän etten voisi näin hyvin entiseen malliini.

Tottakai olen kiitollinen entiselle valmentajalleni. Tottakai olen iloinen, että olin hänen valmennuksessaan- en mä muuten seisoisi tässä tilanteessa. Hän puski minua liki kaksi vuotta eteenpäin, eli käytännössä koko treenihistoriani ajan. Se pohja on leivottu hänen kanssaan, mutta nyt oli aika uusien tuulien. Välttämättä en tule olemaan niin kireä, kuin olisin ollut mikäli olisin jatkanut vanhassa valmennuksessa- siinä mä olisin säikeillyt alusta loppuun. Aloin kuitenkin ymmärtää, että on eriasia olla kisakunnossa ja voida hyvin, kuin olla kisakunnossa viulunkielenä (henkisesti ja fyysisesti). Jos jostain syystä kunto ei miellytä, olen ainakin tehnyt itselleni hyvää. En ole näännyttänyt itseäni loppuun. Kisoja tulee ja menee, hyvinvointi onkin toinen juttu.

Nyt aloitellaan viimeistelyviikkoa ja kuten sanottu, fiilis on uskomattoman hyvä. Cardiot on aamulla taputeltu, eilen on huolettu jalat täydellisesti, viimeistelyohjeet on saatu…Ympärillä on ensiluokkainen tukijoukko…Jyväskylä tulee, mutta maali on Lahdessa. Tämä ei jää tähän!