Mun kropalla on ollut aina taipumus ilmaista melko radikaalein keinoin, että nyt olisi aika vähän hidastaa ja ottaa aikaa itselle.

Perjantaiaamuna kello herätti kuuden jälkeen uuteen työaamuun ja itkuhan siinä tuli, selkää särki niin että hengittäminen oli yhtä tuskaa. Korkean kipukynnyksen omaavana mietin siinä hetken, että ajelenko töihin sairaalan kautta vai suoraa vaan töihin toivoen, että kipu siinä päivän mittaan hellittää.

Hyppäsin autoon ja selkää vihlaisi niin, että oli selvää että aamun palaverit oli pakko jättää välistä ja ajella suoraa päivystykseen. Ajaminen oli melkoista tuskaa, mutta matkaa ei onneksi ollut paria kilometriä enempää.

Sain suoriltaan aamun ensimmäisen ajan lääkärille ja tunnin verran lääkäri yritti selvittää mikä selkääni vaivasi. Koska kova ”supistelu” selässä laskettiin punaisten lippujen merkkeihin, minut siirrettiin kiireellisesti osastolle.

Seuraavat pari tuntia kuluivat erilaisissa testeissä. Suoniverinäytteitä, sydänfilmejä ja useita lääkäreitä tekemässä erilaisia kokeita. Melkoista tuskaa minulle, joka en kestä hemoglobiinin ottoa pyörtymättä. Kaiken kruunasi kaksi jäätävän isoa lihasrelaksanttipiikkiä, jotka laitettiin alaselkääni lievittämään pahinta kipua.

Olo oli melkoisen tokkurainen ison lääkemäärän jälkeen, sillä normaalisti syön vuodessa yhden särkylääkkeen jos on ihan pakko. Lääkärit käskivät yrittää nukkua pahin lääketokkura pois, sillä verikokeiden tuloksissa kestäisi vielä. Täytyy muuten kehua, että sain Seinäjoen Keskussairaalasta niin hyvää hoitoa ja huolenpitoa, että ehkä jopa mun piikkikammo antoi vähän periksi.

Kokeiden tulokset tulivat ja mukava hoitohenkilökunta tuli minua herättelemään, kaikki tulokset näyttivät täysin normaaleilta ja lihasrelaksanttien ansiosta pahin kipu oli antanut periksi.

Sain luvan lähteä ja matkaani mielettömän kasan reseptejä ja saikkulappuja, sekä varoituksen siitä, että jos kipu palaa minut lähetetään suoraa kovempiin tutkimuksiin.

Ja kuin tilauksesta, olin ottanut alkuviikoksi vapaata töistä ja lupautunut koiravahdiksi vanhempieni koiralle Espanjan matkan ajaksi.

Nyt me ollaankin vain nautittu pitkistä metsälenkeistä ja nukuttu aamu-, iltapäivä ja iltapäikkäreitä.

Lääkäri neuvoi tekemään kevyitä lenkkejä, jotta selkä saisi liikettä ja muuten vain lepäilemään. Tämä on toteutunut täysin ja me ollaan Kimi-Lagoton kanssa nautittu päivistämme ulkona ja mä olen saanut nukkua univelkoja pois ja valmistautua kahden päivän työviikkoon ja tuleviin pääsiäislomiin.

Ihanaa viikkoa kaikille, muistakaa olla armollisia itsellenne ja levätä aina kun siltä tuntuu!

Rita