Moikka kaikki!

Joku teistä saattaa muistaakin mun edellisistä kirjoituksista ne lukuisat äänestyslinkit ja kuvausreissut Kumipallo4000 -reissuun liittyen. Reissu on nyt onnellisesti reissattuna ja henki ja ajokortti molemmat vielä ovat tallella, toki sydän ja aivot taisi jäädä johonkin sinne Alppien serpentiiniteille ja loistavan reissuporukan haltuun.

Reissu startattiin 4.7 Helsinki-Vantaalta, jossa meillä ei ollut vielä pienintäkään tietoa siitä mihin meidät lennätettäisiin ja mistä meidän matka alkaisi. Lentokentällä tapasin myös mun vaimot, eli kaksi upeaa Kumipallo4000 ladya Heinin ja Jennin, sekä kymmenet muut osanottajat.

Roadtripin lähtökaupungiksi oli valikoitunut Munich Saksassa ja jo ensimmäisen päivän aikana päästiin näkemään mielettömiä maisemia kun ajeltiin Saksasta, Itävallan ja Sveitsin kautta Italiaan!

Yksi reissun ehdottomasti mieleenpainuvimmista hetkistä oli Verzasca ja James Bond Golden Eye -leffasta tuttu kanaali, jossa meille tarjottiin mahdollisuus hypätä Euroopan korkein, 220 metrinen benjihyppy! Hirveästä korkeanpaikankammosta kärsivänä ajattelin aluksi, että sellaista hintaa jolla tuon hypyn lähtisin tekemään ei vain ole, mutta sitten aloin miettimään sitä fiilistä kun jäisi kalvamaan että miksi en mennyt.. Odotusaika hyppyyn oli noin 45 minuuttia ja siinä välissä kerkesin miettimään koko elämänkulun laidasta laitaan ja mahdolliset hautajaisjärjestelytkin jo valmiiksi.

Sitten se tuli, mun vuoro hypätä. Kerkesin sen kolmevarttisen aikana katsoa monta hienoa hyppyä kun porukka hyppäsi samantien koriin päästyään. Mulla kaikki ei mennyt ihan putkeen kun jännitys iski peliin ja kolmen minuutin ajan kerkesin pyörittelemään päässäni kaikki mahdolliset pakokeinot ja syyt joihin vedota jotta pääsisin tilanteesta karkuun. Lopulta sain kaivettua rohkeuden jostain ja nautin tippumisesta kohti kivistä rotkoa ihan suunnattomasti. Normaalisti pohjalla pää alaspäin roikkuessa saisi jo huokaista helpotuksesta, mutta normaaleista benji-hypyistä tämä erosi siinä että ketään ei laskettukaan pohjalle, vaan alhaalla tuli suorittaa melkoinen tehtäväkavalkadi köysien kanssa, napata kiinni alas laskettu vinssi ja kiinnittää se valjaisiin, jotta mut voitiin vetää takaisin ylös. Hypyn jälkeen mun stressikerroin oli jo täysin kadonnut ja hyppäsin suoraa autonrattiin ja jatkettiin matkaa.

Ehdottomasti yksi mun reissun lemppareista oli kun puolivälissä viikkoa päädyimme mielettömän kauniiseen Blediin, Sloveniaan. Päästiin määränpäähän sen verran ajoissa, että käytiin Jennin kanssa pulahtamassa järvessä ja täytyy sanoa että tuhansien kilometrien ajon jälkeen tuo uintireissu tuli niin tarpeeseen.

Viikon aikana kerettiin ajella yli 5000 kilometriä ympäri Eurooppaa ja nautin joka hetkestä suunnattomasti. Meidän matka päättyi lauantaina Tallinnaan ja Viimsi Spa:han josta roadtripin järjestäjät olivat varanneet koko span yksin meidän käyttöön. Porukalla pulikoitiin ja saunottiin ja puolen yön jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Tallinnan keskustaa. Illanvietto jatkui aamuun asti ja aamupäivästä starttailtiinkin autot jo laivaan ja lähdettiin kohti Helsinkiä. Täytyy sanoa, että itku oli tiukassa monta kertaa kun hyvästelin tätä uskomatonta porukkaa laivalla.

Erityiskiitokset reissusta mun vaimoille Jennille ja Heinille. Ladyemo QLuisalle, sekä Kumipallo4000 -organisaatiolle ja kanssareissaajille, tätä reissua en tuu unohtamaan ikinä!

Pssst! Meillä reissussa oli mukana mahtava vaatesponssi Biancaneve! Tuotteisiin pääset tutustumaan täällä, mä en voi muutakun suositella lämpimästi!

Ihanaa aurinkoista viikkoa!

Rita