Heippa rallaa ja hellät tunteet! Siitä on TODELLA pitkä aika, kun olen viimeeksi kirjoitellut tänne, mutta nyt mulla tuli sellainen fiilis, että haluan kirjoittaa äitinä olemisesta (jotkut ovat myös toivoneet tätä aihetta minulta täällä ja instagramissa).

Minun arkeni on tällä hetkellä todella hektistä ja olen joutunut tähän kuuluisaan oravan pyörään, mihin aina olen pelännyt joutuvani. Aamut alkavat varhain, olin sitten nukkunut yöni hyvin tai Mila valvottanut koko yön. Käyn töissä päivisin ja töiden jälkeen tulen pyörittämään kotia ja leikkimään Milan kanssa kunnes hän menee jo yöunille. Silloin olen jo aivan väsynyt enkä jaksa tehdä melkein mitään. Pelaan muutaman pelin tai katson netflixiä ja sitten menenkin jo nukkumaan ja REPEAT.

En ole jaksanut käydä salilla, en ole jaksanut kirjoitella blogia enkä srtiimailla twitch.com -pelaamista JA SE ÄRSYTTÄÄ MINUA! Mutta, haluan tähän väliin myös sanoa, että olen todella onnellinen vanhemmuudesta, oma lapsi on paras asia mitä kenellekkään voi tapahtua. Olen myös onnellinen, että minulla on hyvä työpaikka ja rakastava perhe. Välillä minulla ja Villellä on ”läpsystä vaihto” töiden jälkeen ja välille emme ehdi nähdä toisiamme ollenkaan. Arki on rankkaa, mutta tällaista tämä elämä vain on. Nostan hattua kaikille yksinhuoltaja -vanhemmille, todellakin arvostan sitä kaikkea mitä te joudutte tekemään yksin, kun mulla sentään on täällä toinen apuna lapsen kanssa.

Milahan on nyt jo 1,5 -vuotias, ja voin kertoa että aika menee ihan sika nopeasti. Aloitin työt kumminkin, kun Mila oli alle 1-vuotias, koska en yksinkertaisesti jaksanut olla vain kotona. Olen aina ollut menevä tyyppi, en jaksa olla vain paikallani ja tuntui siltä kuin seinät olisivat kaatuneet päälle. Se että meen töihin, se on mulle ”terapiaa”. Töiden jälkeen on AINA ihanaa tulla takaisin kotia, ja se on ihan mahtava fiilis kun tyttö juoksee syliin ja halaa. Nyt sitten seuraava kappale kertoo Milan ”vauva” -elämästä niin niitä joita ei kiinnosta imetys tms. niin skippaa seuraava kappale. 😀

Imetys

Mullahan alkoi tulemaan maitoa jo rv 21 ja olin ihan shokissa että miten sitä jo nyt tulee. Sen tuleminen vaan lisääntyi ja lisääntyi ja äitiysneuvolassakin he ihan ihmettelivät sitä määrää. Tämä oli minulle itselle noloa, koska jos minulla ei ollut suojia, niin paitani oli aina aivan lito märkä. Noh, voitte veikata sitä maidon määrää sitten synnytyksen jälkeen. Sitä vaan tuli. En ehtinyt edes pumpata sitä pihalle tai syöttää sitä omalle tytölle. Ripsihuollossa oli kiva olla aina 2-3 tuntia ja tuntea kun maito vaan valuu kainaloihin. 😀 Mun rinnat vaan turpos 2 kuppikokoa, ja ne säryt oli aivan kamalat. Mun äiti sitten neuvoi ostamaan keräkaalin, ja laittamaan kaalinlehdet rintojen päälle, ja tiedättekö, se oikeasti auttoi! Edesmennyt iso-mummini aina kertoi näitä ”..ja ennenvanhaa tehtiin tällein…” ja tämä oli yksi niistä. Sitten, synnytyksestä oli kulunut 1,5kk ja maitoa oli riittänyt niin paljon että olin pakastanutkin sitä. Sitten yksi yö, kun heräsin syöttämään Milaa, sitä ei tullut ollenkaan. Olin shokissa. MITÄ HITTOA MÄ NYT ANNAN HÄNELLE? Onneksi, pakkasessa oli yksi pakastettu maito jonka lämmitin. Mutta KYLLÄ, sen yön jälkeen minulta ei tullut kun muutama tippa ja siihen loppuikin mun imetys. Se oli todella outoa, koska sitä maitoa oli tullut riittävästi kokoajan. Sitten mentiinkin prismaan ostamaan korviketta ja sillä onneks pärjättiin. Aluksi tietysti oli näitä kuuluisia ihania vatsavaivoja, mutta niitä tulee jokaiselle vauvvalle kun siirtyy rintamaidosta korvikkeeseen. Jotkuthan sanoo, että rintamaitoa ja korviketta kannattaa sekoittaa, mutta en mä voinut sitä tehdä kun ei mulla tullut enää yksinkertaisesti maitoa. 😀

Riippuvainen

Se sun pikku käärös tulee olemaan susta riippuvainen todella pitkään. Varsinkin alussa kun hän ei osaa tehdä mitään itse. Sitten se alkaa helpottaa, kun hän oppii kävelemään. Sitten se alkaa helpottaa vähän enemmän, kun hän käy itse vessassa ja laittaa lusikalla itse sitä ruokaa suuhun. Mutta ennen sitä, se lapsi ei tee mitään muuta kun on vaan ja riippuvainen susta. Nykyään Mila juoksentelee jo, kiipeilee, sanoo sanoja ja opettelee juuri syömään itse. Päiväkodissa onneksi kuunnellaan tarkasti, mitä lapsi opettelee kotona ja se opettaminen jatkuu myös siellä. Mila on tällä hetkellä todella hyvässä päiväkodissa, sillä se on pieni. Hänen ryhmässään on n.10 lasta ja 3 aikuista, eli aikaa ja huomiota riittää kaikille. Välillä häntä ei millään haluaisi jättää sinne, kun hän jää itkemään minun tai Villen perään. Mutta hänet on aina niin ihana hakea sieltä kotia! 🙂

Mutta, tässä oli nyt tällainen pieni tunteiden purkaus kirjoittamiseen ja musta tuntuu että mun pitäisi tehdä tätä enemmän. Asiat tärkeysjärjestykseen. Teen mitä musta tuntuu hyvältä ja en saisi rasittaa itseeni millään turhalla, pitäs vaan muistaa että minäkin olen ihminen ja välillä karsia joitakin asioita pois elämästä.

xoxo, jawwe