Tässä on ollut aika paljon kaikennäköstä, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan. Meillä oli 30.9. nimijuhlat, jotka pidimme lähisuvulle kotonamme. Tyttömme sai nimekseen Mila Victorya Välimäki. Kummeiksi tuli Nestor, Kata, Ada ja Lauri. Eilen 16.11. tuli tasan 2 kuukautta synnytyksestä. Täytyy kyllä sanoa, että aika kuluu todella nopeasti. Eilen oli myös jälkitarkastus, jossa kaikki oli hyvin! Niinkuin en olisi koskaan synnyttänytkään! 😀 Olen kuulemma palautunut tosi hyvin ja se meinaa sitä, että saan alkaa treenaamaan jälleen! Vatsalihasten välillä oli väliä parin sormen verran, joka on kuulemma aivan normaalia.

Päätin eilen neuvola käynnin jälkeen, etten enää koskaan kysele/kuuntele muiden kokemuksia minkäänlaiseen kipuun liittyen. Kipukynnys on vissiin kaikilla tosiaankin ihan erinlainen. Minua jännitti mennä jälkitarkastukseen, kun kaikki on puhunu mulle siitä kuinka se sattuu. Sanompahan vaan, että ei tuntunut missään 😀 Samoin papa -kokeen ottaminen. Minulle jopa sanottiin, että alakerrasta otetaan pala irti!? Ei oteta, ja ei satu (tunnu yhtään miltään). Toivon, että jos joku lukija pelkää jompaa kumpaa näistä toimenpiteistä muiden kertomien kokemusten perusteella, älä aseta ennakkoluuloja ja pelkää turhaan. 🙂 (Toivottavasti tämä aihe ei mennyt liian henkilökohtaiseksi).

Teinkin eilen pienen kuntopiirin kotona testatakseni, millainen kunto minulla on. Hauskaa on sitten myöhemmin tehdä samat liikkeet, ja nähdä kuinka on tullut parannusta. Vatsalihaksia sain vain 30, punnerruksia 14 ja kyykkyjä 64 (kyllä, aikalailla rappeutunut koko keho…). Mutta, ei masennuta! Tästä on hyvä lähtee taas treenaamaan, kun motivaatio on huipussaan! Mulla ei ole varmaan koskaan ollut näin kova motivaatio treenaamisen suhteen.

Tuo kuva, missä Mila on minun sylissä ja minulla on vauvamaha, tuo tunteet pintaan. Jotenkin on aivan todella outoa ajatella, että hän on myllertänyt mahassani 10 kuukautta ja nyt hän on tässä! <3 Äitinä oleminen on aivan ihanaa ja melkein sanoinkuvaamaton on tämä tunne, että tuo pieni ihminen on minun ja Villen sekoitus. 🙂 Päivät kuluu niin nopeasti, että kohta hän on jo koululainen…

Viime sunnuntaina oli Villen ensimmäinen isänpäivä. Ostin hänelle kivan vaatepaketin ja askartelin imelän kortin. Yhteistä aikaa meillä ei juurikaan ollut, sillä hän oli päivän töissä, mutta ilta sitten vietettiin yhdessä. Oltiin päivällä Villen porukoiden kanssa Lapualla käymässä mummojen ja paappojen luona. Kyllä, pohjanmaalla mummo ja pappa sanotaan mumma ja paappa.

Aiheet vähän hyppelehti laidasta laitaan tässä kirjotuksessa, kun en ole kirjoitellut, mutta ei se mitään! 😀

Seuraava postaukseni voisi käsitellä multa usein kysyttyä aihetta, eli mitä kosmetiikkatuotteita käytän. Miten hoidan hiuksiani, ihoani ja mitä meikkejä käytän.  🙂

Kiitos kun luet blogiani. 🙂 Palataan taas asialle!

-Jawwe