Sakkaroosi, fruktoosi, glukoosi, laktoosi, maltoosi, dekstroosi, ruokosokeri, palmusokeri, kookossokeri, hunaja, glukoosisiirappi, maissisiirappi, melassi… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt puhutaan SOKERISTA!

Yritän puhua mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi, vaikka tästä aiheesta saisi väännettyä vaikka kokonaisen kirjan. Aloitetaan siitä rankimmasta eli sokerin ja kokaiinin yhtenevyydestä. Sokeri ja kokaiini vaikuttavat samalla tavalla ihmisen aivoissa, stimuloiden riippuvuuteen ja mielihyvän syntyyn vaikuttavia alueita kiihdyttämällä dopamiini-välittäjäaineen tuotantoa. Rottakokeissa rotat jopa valitsivat mielummin sokerin kuin kokaiinin. Riippuvuus sokeriin on silkkaa kemiaa ja sitä ei voi käsitellä järjellä. Ainakaan minä en siihen pysty 😀 Kun näen karkkia, niin vesi herahtaa väistämättä kielen päällä.

Näemme siis sokeria joka paikassa ja sitä on myös piilotettuna kaikkeen ilman, että siitä edes kerrotaan meille. Kyse ei siis ole enää tietoisista valinnoista. Sokeria on paljon valmisruuissa, kastikkeissa, jogurteissa jne. Kannattaakin aina tarkistaa ruokapakkausten sisällöt niin vältyt yllätyksiltä ja suosittelen myös lämpimästi valmistamaan ruuat alusta asti ITSE. Piilosokerista hyppään taas näkyvään sokeriin jota on myös hyllyt pullollaan kaupoissa. Voi kyllä, minuaa ainakin ja varmasti monia muitakin puhuttelee kauppojen kassajonossa esillä olevat karkkipussit ja tikkarit. Miten olisikaan asiat jos karkkipussien sijaan kassoilla tarjoiltaisiin miniluumutomaatteja ja babyporkkanoita? Sitä voimme miettiä..

Mitä sokeri sitten tekee elimistölle? Sokeri vanhentaa ihoa, aiheuttaa epäpuhtauksia, nostaa veren rasva-arvoja, sekoittaa nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa, aiheuttaa väsymystä ja ärtymystä sekä myöskin ikäviä vatsavaivoja. Sokerin syönti kiihdyttää myöskin matala-asteista elimistön tulehdustilaa, joka liittyy vahvasti kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin sekä diabetekseen, jotka ovat meille suomalaisille varsin tuttuja. Korkea verensokeri ja insuliiniresistenssi (=haiman insuliini-hormonin heikentynyt vaikutus elimistöön, verensokerin säätelyyn)voivat lisätä jopa Alzheimerin taudin riskiä! Puhumattakaan liikalihavuudesta. Haiman erittämä amylaasi-entsyymi pilkkoo valkoisen sokerin melko nopeasti ohutsuolessa ja hupsista, taas voisi syödä lisää ja mielellään sitä makeaa! Onks tuttu tunne?

Nyt kun olen paasannut aikani sokerista, hävettää ja onkin jopa ironista tunnustaa oma suhteeni sokerin kanssa. Kaikki mun ystävät tietävät millainen sokerihiiri olen. Ja myös sen, että mä oon tunnetusti maailman varmin epäonnistuja kun puhutaan karkkilakosta. Karkeasti sanottuna joka sunnuntai mä aloitan saman mantran hokemisen ” nyt mä aloitan karkkilakon, enkä tosiaan mene enää makuuniin huomenna”. Seuraavana tai sitäseuraavana päivänä viimeistään mä oon yleensä jo unohtanut ajatukseni herkuttomuudesta ja havahdun vasta siihen kun huomaan olevani Makuunin kassalla pussi kourassa. Ja siinä sitä taas mennään. Vielä tämän kerran. Sokeri on niin koukuttava huume.

Muutamia onnistuneita päiviä lukuunottamatta, sama kaava jatkuu päivästä toiseen. Pakko saada edes vähän karkkia. Ja useinkaan se vähän ei riitä vaan vaaka heilahtaa irtokarkkiosastolla  helposti puolenkilon paremmalle puolelle. Alle 500 grammasta katsokaas kun tulee vain vihaiseksi. Täytyy olla paljon ja erilaisia. Kirpeitä, pehmeitä, imeskeltäviä, salmiakkia ja tietenkin suklaata monissa eri mauissa.

Viimeeksi onnistuin olemaan kuukauden syömättä karkkia kevättalvella 2015 ja siitä lähtien päivät ovatkin olleet yhtä sokerihuurua. Mutta nyt tehdään muutos :D! Ajattelin, että tilivelvollisuus teille on tässä se avainasia.

Olen ainakin 20.10 asti syömättä herkkuja, sokeria, eli seuraavaan Espanjan lentoon saakka. Haluan nähdä mitä muutos tuo tullessaan. Mulla on aina ollut hyvä iho, mutta se ei tule ikuisesti pysymään hyvänä tällä tahdilla. Samoin odotan innolla miltä kropassa tuntuu sokerin vähentäminen. Reilun viikon karkittomuuden jälkeen huomaan jo sen kammottavan nestepöhön ja sokerikrapulan olevan poissa ja painoa onkin tippunut  melkein kolme(!!) kiloa vaikka normaalia kotiruokaa olen syönyt paljon. Kotiruualla syön kuitenkin hyvistä lähteistä tulevia hiilihydraatteja, jotka ovat toisinsanoen  kylläkin myös sokeria, mutta ei sitä näkyvää sellaista, joka on mulle se ONGELMA. Se on todellakin tärkeää mistä lähteistä sokeri tulee. Tuleeko se täysjyväriisistä ja maukkaasta luomuomenasta vai siitä jumbokokoisesta karkkipussista. Nuorempana valitsin lähestulkoon aina jälkimmäisen vaihtoehdon ja ruokailut olivat muutenkin päin prinkkalaa.

Pääpointtini siis on tehdä pysyvä elämäntapamuutos, jossa en palaakaan takaisin vanhalle tutulle sokeripolulle vaan irtaudun päivittäisestä, epäterveellisen lähteen sokeriannoksestani unohtamatta kuitenkaan sitä, että herkutella saa ja pitääkin, mutta ei joka päivä! Muistakaa tekin se!! Ihanaa syksyä <3

Lähteitä:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Sugar+addiction%3A+pushing+the+drug-sugar+analogy+to+the+limit

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0000698

http://www.huffingtonpost.com/2015/04/06/sugar-brain-mental-health_n_6904778.html

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00214&p_haku=sokeri

xoxo, Elina