Välillä sattuu eteen päiviä, jolloin toivoisi ettei tarvitsisi edes nousta sängystä. Kaikki alkaa huonoista yöunista, kahvit sattuu kappas vain kaatumaan päälle ja et löydä sitten yhtikäs mitään päällepantavaa tsiljoonasta eri vaatevaihtoehdoista, jotka on sun kaapissa. Tuttu tunne? Mulla oli sellainen päivä eilen. Jos jo aamusta alkaen ajatukset sinkoilevat negatiivisen ajattelun kehää elektronien lailla, voit olla varma, että loppupäiväkin sujuu samaa rataa. Yhtäkkiä sitä ulkoilmakin tuntuukin kamalan viileältä ja ulkona tuulee myös varmasti liikaa. Auringonsäteitäkään ei huomaa oman pään ollessa mustien pilvien peitossa. Ja mitä ihmisten ilmoilla liikkumiseen tulee, vastaantulijat eivät tietenkään osaa käyttäytyä liikenteessä. Taas lauma tolloja seisoo keskellä pyörätietä. Ihmisviha nousee äärirajoille. Näet punaista kaikkialla.

Jostain olen lukenut, että psykologisesti hyvinvoivan yksilön positiivisuus-negatiivisuussuhde on 3:1. Negatiivisuus kuuluu osana hyvään elämään ja se on tärkeää oivaltaa. Negatiivisten tunteiden hyväksyminen ei silti tarkoita, että meidän pitäisi jäädä negatiivisuuteen roikkumaan, sillä negatiivisuuden ilkeä oravanpyörä tahtoo helposti vetää mukaansa ja maalata ajatuksia entistä negatiivisemmalla sävyllä. Ajattelumaailma kaventuu ja negatiivisuus ajaa meidät myös fyysisesti huonoon jamaan. Mainitsinkohan jo liian monta kertaa sanan negatiivinen? Nyt mietitään miten päästään siitä eroon.

Jokaisen on hyvä tajuta, että omat tavat vaikuttavat omiin ajatuksiin, uskomuksiin ja sitä kautta myös tunteisiin. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdy tekemään jotain mikä on aikaisemmin saanut sinut hyvälle tuulelle. Rentoudu ja vedä syvään henkeä. Jotkut alkavat nähdä vihreää laskettuaan kymmeneen, toiset taas saavat rauhan hyvän musiikin kuuntelusta tai ystävän tapaamisesta. Minut saa hyvälle mielelle liikunta, mielellään kävely tai juoksu. Ja mielellään vielä lempparimaastossani eli kaivarissa. Mieli saa levätä katsellessa merta ja antaa ajatusten tulla ja mennä vapaasti. Suosittelen lämpimästi tirauttamaan vaikka pienet itkutkin jos se helpottaa oloa. Toinen varma vaihtoehto minun kohdallani on soittaa Äidille. Äiti tietää kaikesta kaiken ja ymmärtää.

Eilen sainkin oikein potkimalla potkia itseni liikkeelle. Ja onneksi lähdin. Mieli koheni kummasti kun sai hengittää raikasta ilmaa, katsella kauniita maisemia ja näin sitä taas muistaakin, että mullahan on kaikki paremmin kuin hyvin.

xoxo, Elina