No, niin muutama päivä kulunut elämäni kovimmasta urheilusuorituksesta, nimittäin Tough Viking-juoksusta. 12 kilsaa ja parisenkymmentä estettä. Hetkittäinen kaatosade ja auringonpaiste just ennen maaliviivaa. Oli niin mahtavaa, että kokoan jo nyt listaa kavereista, jotka lähtee mukaan ensi vuonna.

Lauantaiaamuna jännitti ihan kamalasti! Mä olen muutenkin jännittäjäihminen, mutta nyt se oli potenssiin sata. Ravasin vessassa koko aamun, enkä pystynyt keskittymään edes aamupalaan. Oksetti. Kello 12 oli kokoontuminen Kaisaniemessä. Kun saavuin paikalle, Jukan veljet Juha ja Joni seisoivat kaatosateessa ja odottelivat mua. Meille jaettiin ajanottosirut sekä numerolaput. Ajanottosiru piti pujottaa kengännauhoihin, jotta se ei jäisi esteillä kiinni mihinkään. Numerolapun pysyvyys kyseenalaistettiin jo heti alkuun, eli kaikki vetivät oman kisanumeronsa vedenkestävällä tussilla ihoon.

Lähtöjä oli eri aikaan. Meidän lähtö tais olla toiseksi viimeinen koko päivänä. Ensimmäinen ”este” oli jenkkifutiksenpelaajat, jotka blokkasivat heti lähtöviivan jälkeen. Osa juoksijoista lensi polvilleen, kun iso äijä pukkas kylkeen. Mä onnistuin väistelemään kaikki köriläät ja livistin pakoon! Seuraavaksi edessä oli kolme jättimäistä ponttoonia, joiden alta piti sukeltaa.

Voin sanoa, että siinä esteessä otettiin luulot pois heti alkuun. Mulla salpaantui hengitys, koska se vesi oli kylmää ja koko tilanne kuumottava. Vesi oli sameaa ja piti sukeltaa. Sieltä sitä kuitenkin noustiin vedestä ja matka jatkui hölkäten kohti Hakaniemen rantaa. Siellä odotti seuraava este, eli jättimäiset armeijan panssariautot. Toisen alta piti ryömiä ja toisen päälle kiivetä ja hypätä alas.

Hakaniemestä juostiin Alppipuistoon, jossa mentiin ylämäkeen, sitten alamäkeen, kiivettiin mutaista mäkeä ylös ja tultiin taas alas, jotta voitiin ryömiä mudassa piikkilankojen ali, jotta voitiin kivuta mutamäkeä ylös. Onneksi olin pessyt mun juoksuhousut! Olis ollut ikävää vetää lenkkiä likaisissa kamoissa 🙂

Seuraavaksi juostiin Töölönlahti ympäri. Reitin varrella oli erilaisia esteitä, kuten kiipeämistä sekä monkey bars, jossa tein ensimmäiset 30 perusliikettä. (Jos siis ei päässyt jotain estettä suoritettua, piti este korvata 30 punnerruksella ja/tai perusliikkeellä). Ne putket oli sateesta liukkaat, eikä mulla ollut hanskoja. Ja se oli ylöspäin kaareva. JA MÄ OLEN PERUSSUOMALAINEN URHEILIJA – eli selitän. TOTUUS – en jaksanut!

Töölönlahdelta reitti jatkui takaisin Kaisaniemeen yleisön eteen, jossa oli yksi jännittävimmistä esteistä- puolikas skeittiramppi. Se siis olisi pitänyt päästä ylös. Siellä roikkui oikeen narujakin, jotka helpotti suoritusta, mutta ei. Elmerin käsi jäi noin 10 sentin päähän narusta ja liu’uin perseelleeni takaisin alas. Ja taas perusliikkeitä! Anoppini, mieheni ja lapset oli näkemässä tämän epäonnistumisen. Juha ja Joni sen sijaan pääsivät rampille ja jäivät vielä herrasmiehinä auttamaan muita!

Skeittirampin jälkeen hypeltiin liekkien ja juoksuesteiden yli. Sitten oli edessä korkea verkko, mikä piti kiivetä ylös, yli ja alas. Se oli helppo! Tosin siellä ylhäällä hieman jännitti, koska verkkoa kannatteleva palkki huojui tuulessa. Tämän jälkeen reitti jatkui taas junaradan vartta pitkin juosten, uimalla ja mäkeä ylös, sillan yli töölönlahdelle ja ympäri. Seuraava este oli köysikiipeily. Ja taas Otsala väänti 30 sakkoliikettä! Tuossa vaiheessa jalat alkoi olla niin hapoilla, että pelkkä kävelykin teki kipeää.

Oli vaan parempi hölkötellä eteenpäin. Vielä oli esteenä verkon alla mudassa ryömiminen, säästöpankinrannassa verkon alla ryömiminen vedessä, juoksu Kaisaniemen puistoon ja viimeiset kaksi estettä: vesieste ja sähköeste. Toi sähköeste oli kaikista pelottavin, mutta jälkikäteen kuulin, ettei meidän tullessa siinä ollut enää virtaa, koska joku aikaisemmassa lähdössä juosseista oli saanut liian kovat sähärit ja joutunut sairaalaan.

No niin, mutta siis maaliin tultiin. Aikaa koko settiin meni reilut kaksi tuntia. Ensi vuonna on pakko vetää alle kahden tunnin. Olen silti iloinen ja ylpeä! Tajusin nimittäin just ennen lähtöä, että tasan 7 kuukautta sitten olin kättärillä synnyttämässä tuota meidän vauvaa! Ja nyt olin vetämässä viikinkijuoksua!

…niin, ja mitä sitä nyt salaamaan, pissat tuli housuun. Mutta tuskin olin ainoa ja tuskin kukaan mitään huomasi, koska vaatteet oli kokoajan joko mudassa tai vesiesteiden takia läpimärät.