No, huh! Oli Lindan kanssa taas sovittuna treenitreffit Töölö Gymille. Olin maanantaina käynyt yksin vetää kuntopiirin ja aikaa meni silloin 25 min. Eli oli helppo sanoa miehelle, että tunti menee ja olen sitten takaisin kotona. Vettä tuli kaatamalla, eikä olis kiinnostanut yhtään poistua kotoa, mutta onneksi rakas mieheni on paras tsempparini ja taputti mua pepulle sanoen, ettei tälläinen herkkupeppu synny kotona makaamalla 🙂

Ja niin mä vedin kumpparit jalkaan ja sadetakin päälle ja aloitin marssini kohti salia. Salille päästyäni olin AIVAN läpi märkä ja pyytelin TG:n respan neidiltä jopa anteeksin, että tulin kastelemaan heidän lattiansa. Treenikamat oli verkkareiden alla, eli just siitä mihin sadetakki loppuu valuu pahimmat vedet housuille, eli treenipöksyt oli jo valmiiksi märät.

Sovittiin Lindan kanssa, että vedän taas kuntopiirin kuudella liikkeellä. Linda lupasi ottaa aikaa, miten kauan menee tällä kertaa koko treeniin. Ja sitten aloitettiin!

• 20 askelkyykkyä pakaraheilautuksella
• 20 kyykkykävelyä eteen- 20 kyykkykävelyä taaksepäin
• 15 lankusta punnerus-asentoon nousua
• 15 perus vatsarutistusta
• 15 hooveria (tai mitä ne nyt onkaan, kun vedetään vatsoja ristiin)
• 15 jalkojen nostoa

Ja lopuksi vielä se saatanan lankku! 40 sekunnin pidolla. Ja tää kaikki kolme kertaa!

Viimeisen lankun jälkeen olin niin loppu, että meinasin purskahtaa itkuun. Ja muutamassa sekunnissa itkuolo hellitti ja alkoi naurattaa. Eli ihan mielentön fiilis! Makasin hetken salin lattialla kuin märkä rätti. Siis kirjaimellisesti! …hiestä märkä ja naama matossa kiinni.

Linda sanoi, että korvien välissä on vielä treenattavaa, koska se lankku mulla kyllä pysyis, jos vetäisin sen kunnolla raivotahdonvoimalla, mutta vielä mä siinä tipun välillä. Samantien, kun Linda sanoi, että 13 sekunttia jäljellä, niin heti mä tsemppaan paremmin. Kuin siis silloin, kun se sanoo, että ”puolet jäljellä”. Sanoinkin Lindalla, että voisko se seuraavalla kerralla vaan sanoa sen ”13 sek jäljellä” 🙂 Aikaa treeniin meni 20 min! Eli ihan on turha valittaa, ettei muka olis aikaa jumpata. Koko ton treenin pystyy tekee myös kotona, eli tekosyyt olis vaan laiskuutta.

Ja mitä mielialalääkettä toi taas olikaan! Vettä satoi edelleen, kun lähdin kävelee salilta kotia. Mutta mua vaan hymyilytti! Hauskinta oli se, että yhtäkkiä mut valtasi ihan mieletön rakkaudentunne ja rakastuin mieheeni ja lapsiini taas uudelleen. Siis siinä kotiin kävellessä. Kotioven avattuani löysin elämäni rakkauden kahden muun rakkauteni kanssa sohvalta. Toinen nukkui mieheni kainalossa ja toinen sitterissä.

Ai niin, ja illalla mies sanoi, että olen nyt ollut joka kerta jotenkin superpaljon iloisempi, kun olen käynyt treenaamassa. Eli lisää liikettä niveliin ja lihaksiin!