Alkaa pikkuhiljaa jännittää TODELLA paljon! Kolme päivää Kaisaniemessä järjestettävään Tough Viking-tapahtumaan ja mä olen ilmoittautunut mukaan! Hulluko olen. Kyllä.

Olenhan mä tässä raskauskilot polttanut ja jonkin verran saanut lihasmassaakin itselleni, mutta pelottaa silti. Juoksemassa en ole käynyt. Muutaman juoksuaskeleen kyllä olen ottanut, mutta vielä on lantionpohjalihaksissa työstämistä. Eli lauantaina taidetaan vetää ihan oikeesti kuset housussa. Onneksi tuon 12 kilsan lenkin varrella on lukuisia esteitä, kuten vesi-, sähkö- ja jääesteet. Pitää toivoa, että ensimmäisenä on joku vesieste, niin kukaan ei huomaa miten märissä housuissa juoksen.

Kyseessähän on siis suurin Pohjoismaissa järjestettävä esteratakilpailu. Matka on 12 km ja reitin varrella on brutaaleita esteitä, kuten kiipeämistä, autonrenkaita, ryömimistä, jäätä ja vettä. Lähden vetää ton setin yhdessä mieheni kahden veljen kanssa. Juha ja Joni juoksi Touhg Vikingin viimekin vuonna, eli mulla on jonkinlainen kuva siitä mihin hulluuteen mä olen itseni tyrkännyt.

Lähden sillä ajatuksella, että maaliin tullaan ja esteet ylitetään, ajasta viis! Kolmessa tunnissa se on selvitettävä, eli sillonhan sen vaikka kävelee läpi. Joni kävi meillä just kylässä ja yritin kalastella siltä lupausta, että auttavat mua, jos en itse selviä jostain! Mun tuurilla ne vaan juoksee karkuun ja jään sinne yksin roikkuu johonkin renkaisiin, kuin pieni simpanssi.

Jännitystähän lisää se, että lauantaiksi on luvattu ihan rehellistä vesisadetta. Sateessa juokseminen on nautinnollista, koska se ropina rytmittää hyvin juoksua. Sateessa ne esteet vaan on liukkaita ja märkiä! No, kaikista kovin vastustaja olen minä itse. Eli kunhan itseni voitan, niin kaikki on hyvin! Kaisaniemessä nähdään!